Perjantaina aloitan kinkerikierroksen, ensimmäiset pidetään Raanujärven Ylipäässä. Kinkeripiirejä on Pellossa kolmetoista, joissa jokaisessa toteutetaan omaa seurakuntaohjelmaa omine tilaisuuksineen. Seurakuntailtojen ym. kinkeripiirien tilaisuuksista vastaavat diakoniakylätoimikunnat ja vastuunkantajat.
Tämän vuoden kinkeriaiheena on kristinopin kolmas uskonkohta, eli Pyhän Hengen toiminta. Kinkereillä kysytään: Kuka Pyhä Henki on? Mitä Hän saa aikaiseksi? Mitä on uudestisyntyminen ja miten se eroaa idän uskontojen jälleensyntymisestä? Asiaan saat selvyyttä katekismuksen kappaleista 19-24.
Myös seurakunnan, armonvälineiden sekä taivastoivon merkitys korostuvat tämän vuoden kinkereillä. Yhdessä on hyvä veisata kinkerivirren 113 sanoin: "Oi vahva turva heikkojen ja lohduttaja murheisten, sanaasi meidän kuulla anna ja viimein meidät iloos kanna."
maanantai 8. tammikuuta 2007
lauantai 16. joulukuuta 2006
Joulunajan saarnavieraita
Pellon kirkossa saadaan kuulla vierailevia saarnaajia joulunaikaan. Jouluyön messussa kuullaan tansanialaista ja loppiaiskirkossa ylitorniolaista naispappia.
Pellon seurakunnan aattokirkot kokoavat perinteisesti runsaasti kirkkovieraita. Erityisen suosittu viime vuonna oli koko perheen aattohartaus. Niinpä tänäkin vuonna järjestetään juuri lapsiperheille tarkoitettu aattohartaus Pellon kirkossa klo 14. Saarnan yhteydessä nähdään Aune Tuoman ohjaama joulukuvaelma. Muita menojani aattona ovat vanhainkodin hartaus klo 11, Turtolan jumalanpalvelus klo 16 ja Pellon kirkon yömessu klo 23 . Yömessun jälkeen on mukava jäädä isyysvapaalle, sillä "lapsi on meille syntynyt".
Pellolainen teologian ylioppilas Lotta Gammelin on hankkinut meille yömessuun mielenkiintoisen yllätyksen. Saarnan pitää Tansanian ev.-lut. kirkon pappi Sarah Kisanga Urassi, joka on ollut syksyn vaihto-opiskelijana Helsingin yliopistossa. Muutenkin yömessu on opiskelijoiden toteuttama.
Loppiaiskirkossa saarnaa Pellon lukion äidinkielen ja uskonnon lehtori Mirjami Hyttinen. Mirjami on vihitty papiksi pyhäinpäivänä ja loppiaisen messu on hänen ensimmäisensä.
Harmittava asia joulukirkoissa on, että urkumme ovat remontissa. Toivottavasti seurakuntalaiset eivät pahoita siitä mieltään. Saattavathan saksalaiset Gerhard Schmidtin lahjoittamat urut nimittäin soida remontin jälkeen vielä hienommin.
Pellon seurakunnan aattokirkot kokoavat perinteisesti runsaasti kirkkovieraita. Erityisen suosittu viime vuonna oli koko perheen aattohartaus. Niinpä tänäkin vuonna järjestetään juuri lapsiperheille tarkoitettu aattohartaus Pellon kirkossa klo 14. Saarnan yhteydessä nähdään Aune Tuoman ohjaama joulukuvaelma. Muita menojani aattona ovat vanhainkodin hartaus klo 11, Turtolan jumalanpalvelus klo 16 ja Pellon kirkon yömessu klo 23 . Yömessun jälkeen on mukava jäädä isyysvapaalle, sillä "lapsi on meille syntynyt".
Pellolainen teologian ylioppilas Lotta Gammelin on hankkinut meille yömessuun mielenkiintoisen yllätyksen. Saarnan pitää Tansanian ev.-lut. kirkon pappi Sarah Kisanga Urassi, joka on ollut syksyn vaihto-opiskelijana Helsingin yliopistossa. Muutenkin yömessu on opiskelijoiden toteuttama.
Loppiaiskirkossa saarnaa Pellon lukion äidinkielen ja uskonnon lehtori Mirjami Hyttinen. Mirjami on vihitty papiksi pyhäinpäivänä ja loppiaisen messu on hänen ensimmäisensä.
Harmittava asia joulukirkoissa on, että urkumme ovat remontissa. Toivottavasti seurakuntalaiset eivät pahoita siitä mieltään. Saattavathan saksalaiset Gerhard Schmidtin lahjoittamat urut nimittäin soida remontin jälkeen vielä hienommin.
keskiviikko 6. joulukuuta 2006
Itsenäisyyspäivänä
Itsenäisyyspäivän evankeliumissa (Mt 20:25-28) Jeesus kutsuu opetuslapset luoksensa ja puhuu heille tärkeitä sanoja ennen kuin hänet otettiin kiinni ja naulittiin ristiin. Sanojen taustalla oli - voisiko sanoa - opetuslasten "poliittinen eturistiriita". Jeesuksen opetuslasten joukossa oli Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes. Näiden äiti oli tullut Jeesuksen luo kysymään, saisivatko juuri hänen poikansa istua Jeesuksen vierellä tulevassa valtakunnassa.
Kun muut opetuslapset kuulivat tästä Jeesuksen ja Sebedeuksen perheen "kabinettineuvottelusta", opetuslasten joukossa tuli kiistaa. "Neuvotteluryhmä" oli perustettu ilman oikeaa valtuutusta, ilman demokraattisia perusteita. Tosin Jeesuskin torpedoi tämän vallanjakoaloitteen: hän muistutti, että hänen valtansa ei ole tämän maailman vallankäyttöä. Siihen ei sisälly kunnia ja loisto, vaan kärsimys ja kuolema, viimeiseksi asettuminen ja palvelu.
Seurakunnan elämän ja toiminnan kannalta on keskeistä, että se kuulee apostolien opetusta, Jumalan sanan kehotuksia ja myös nuhtelua.
Itsenäisyyspäivänä Jeesus opettaa omilleen nöyryyttä ja uudenlaista vallanjakoa. Siihen ei sisälly kabinettineuvottelut, salaiset esivalmistelut, oman edun ajaminen tai vallanhalu. Maan mahtavat ja tämän maailman ruhtinaat pitävän toisia valtansa alla. Näin ei saa olla opetuslasten, kristittyjen keskuudessa.
Sen sijaan nöyrtyminen Jumalan edessä merkitsee syntien anteeksisaamista, itsekkyyden poisperkaantumista ja iankaikkisen elämän saavuttamista. Armon ymmärtäminen merkitsee uuden elämän alkamista, rakkauden ja totuuden näkemistä. Kristitystä ei tulekaan johtajaa ja Herraa, vaan toisten palvelija. Hän on saanut kokea ylimaallisen rakkauden ja haluaa tätä rakkautta olla jakamassa lähimmäisilleen iloisin ja vapain sydämin.
Kun muut opetuslapset kuulivat tästä Jeesuksen ja Sebedeuksen perheen "kabinettineuvottelusta", opetuslasten joukossa tuli kiistaa. "Neuvotteluryhmä" oli perustettu ilman oikeaa valtuutusta, ilman demokraattisia perusteita. Tosin Jeesuskin torpedoi tämän vallanjakoaloitteen: hän muistutti, että hänen valtansa ei ole tämän maailman vallankäyttöä. Siihen ei sisälly kunnia ja loisto, vaan kärsimys ja kuolema, viimeiseksi asettuminen ja palvelu.
Seurakunnan elämän ja toiminnan kannalta on keskeistä, että se kuulee apostolien opetusta, Jumalan sanan kehotuksia ja myös nuhtelua.
Itsenäisyyspäivänä Jeesus opettaa omilleen nöyryyttä ja uudenlaista vallanjakoa. Siihen ei sisälly kabinettineuvottelut, salaiset esivalmistelut, oman edun ajaminen tai vallanhalu. Maan mahtavat ja tämän maailman ruhtinaat pitävän toisia valtansa alla. Näin ei saa olla opetuslasten, kristittyjen keskuudessa.
Sen sijaan nöyrtyminen Jumalan edessä merkitsee syntien anteeksisaamista, itsekkyyden poisperkaantumista ja iankaikkisen elämän saavuttamista. Armon ymmärtäminen merkitsee uuden elämän alkamista, rakkauden ja totuuden näkemistä. Kristitystä ei tulekaan johtajaa ja Herraa, vaan toisten palvelija. Hän on saanut kokea ylimaallisen rakkauden ja haluaa tätä rakkautta olla jakamassa lähimmäisilleen iloisin ja vapain sydämin.
sunnuntai 26. marraskuuta 2006
Toinen otetaan toinen jätetään
"Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee." (Matt. 24:42) Silloin kun Herra tulee kunniassaan, ajan päättyessä, tapahtuu lopullinen jako yhteiskunnassa. Jako niihin, jotka otetaan pelastuksen valtakuntaan, ja niihin, jotka jätetään tuhoon ja kadotukseen.
Nykyäänkin jako on jo olemassa, vaikka emme sitä näe. Nyt rajalinja ei kulje vain uskovien ja ei-uskovien välillä, vaan myös elämän pyörissä rusentuvien ja suruttomien menestyjien välillä. Yhteiskunnassamme ja globaalissa maailmassa tämä merkitsee yhä enemmän jakautumista rikkaisiin ja köyhiin, mutta myös vallanpitäjiin ja sorrettuihin.
Herran seurakunta elää Herran päivän odotuksessa. Se valvoo ja rukoilee, että olisi valmiina viimeistä tuomiota varten. ”Seurakunta, joka ei odota Herraansa, elää etäällä Herrastansa,” kirjoittaa edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki.
Pellon kirkon alttaritaulu kuvaa vaikuttavalla tavalla Herran saapumista aikojen lopulla. Pellolaiset, jotka elämänsä aikana ovat usein viivähtäneet tämän Aale Hakavan taulun edessä, eivät voi unohtaa sitä, vaikka vieraantuisivat kirkosta tai muuttaisivat pois paikkakunnalta. Kuva on ankara, ehkä pelottavakin. Mutta samalla siihen sisältyy lupaus siitä, että toiset otetaan armon valtakuntaan, ikuiseen iloon ja pelastukseen.
Muistaako seurakuntamme tämän ”maailmanhistorian viimeisen tuokiokuvan”? Valvommeko siinä sieluntilassa, johon Raamattu meitä kohottaa? Moni on vaarassa nukahtaa synnin uneen. Tunnenko olevani itsekin tässä vaarassa?
Viime viikon tiistaina seurakunnassa tehtiin päätös kirkollisveron pitämisestä ennallaan. Se merkitsee seurakunnan hengellisen tehtävän vaikeutumista ja toiminnan karsimista. Toki hyvää toimintaa ei aina saada rahalla, vaan siihen tarvitaan palava sydän ja halu toimia.
Samalla on kuitenkin muistettava, että ero maallisen yhteiskunnan ja hengellisen Jumalan valtakunnan välillä on todellinen. Se ei välttämättä kulje aina edes kirkon seiniä pitkin, vaan Jumalan tuuli puhaltaa siellä, missä tahtoo.
Kun viime viikon lehti lainasi närkästyneitä sanojani kirkkovaltuuston kokouksesta, se unohti niistä tärkeän osan. Ilmaisin huoleni siitä, missä ovat ne kristityt, jotka kantavat huolta seurakunnan hengellisestä toiminnasta. Kunnallinen huolihan tuli kokouksessa selvästi ilmi.
Voihan toki olla, että veron korottamatta jättäminen oli parasta talouspolitiikkaa, kuten moni valtuutettu ajatteli. Näin väitettiin vältettävän kirkosta eroamiset, joilla asiassa vastapuolta peloteltiin. Tähän sisältyy kuitenkin yksi ongelma: Me emme tiedä, milloin seurakunta on mukautunut tämän maailman poliittisiin päätöksiin niin paljon, ettei se enää ole valvova seurakunta.
Nykyäänkin jako on jo olemassa, vaikka emme sitä näe. Nyt rajalinja ei kulje vain uskovien ja ei-uskovien välillä, vaan myös elämän pyörissä rusentuvien ja suruttomien menestyjien välillä. Yhteiskunnassamme ja globaalissa maailmassa tämä merkitsee yhä enemmän jakautumista rikkaisiin ja köyhiin, mutta myös vallanpitäjiin ja sorrettuihin.
Herran seurakunta elää Herran päivän odotuksessa. Se valvoo ja rukoilee, että olisi valmiina viimeistä tuomiota varten. ”Seurakunta, joka ei odota Herraansa, elää etäällä Herrastansa,” kirjoittaa edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki.
Pellon kirkon alttaritaulu kuvaa vaikuttavalla tavalla Herran saapumista aikojen lopulla. Pellolaiset, jotka elämänsä aikana ovat usein viivähtäneet tämän Aale Hakavan taulun edessä, eivät voi unohtaa sitä, vaikka vieraantuisivat kirkosta tai muuttaisivat pois paikkakunnalta. Kuva on ankara, ehkä pelottavakin. Mutta samalla siihen sisältyy lupaus siitä, että toiset otetaan armon valtakuntaan, ikuiseen iloon ja pelastukseen.
Muistaako seurakuntamme tämän ”maailmanhistorian viimeisen tuokiokuvan”? Valvommeko siinä sieluntilassa, johon Raamattu meitä kohottaa? Moni on vaarassa nukahtaa synnin uneen. Tunnenko olevani itsekin tässä vaarassa?
Viime viikon tiistaina seurakunnassa tehtiin päätös kirkollisveron pitämisestä ennallaan. Se merkitsee seurakunnan hengellisen tehtävän vaikeutumista ja toiminnan karsimista. Toki hyvää toimintaa ei aina saada rahalla, vaan siihen tarvitaan palava sydän ja halu toimia.
Samalla on kuitenkin muistettava, että ero maallisen yhteiskunnan ja hengellisen Jumalan valtakunnan välillä on todellinen. Se ei välttämättä kulje aina edes kirkon seiniä pitkin, vaan Jumalan tuuli puhaltaa siellä, missä tahtoo.
Kun viime viikon lehti lainasi närkästyneitä sanojani kirkkovaltuuston kokouksesta, se unohti niistä tärkeän osan. Ilmaisin huoleni siitä, missä ovat ne kristityt, jotka kantavat huolta seurakunnan hengellisestä toiminnasta. Kunnallinen huolihan tuli kokouksessa selvästi ilmi.
Voihan toki olla, että veron korottamatta jättäminen oli parasta talouspolitiikkaa, kuten moni valtuutettu ajatteli. Näin väitettiin vältettävän kirkosta eroamiset, joilla asiassa vastapuolta peloteltiin. Tähän sisältyy kuitenkin yksi ongelma: Me emme tiedä, milloin seurakunta on mukautunut tämän maailman poliittisiin päätöksiin niin paljon, ettei se enää ole valvova seurakunta.
tiistai 14. marraskuuta 2006
Naiset yllättivät
Seurakuntavaalin tulos selvisi maanantaina 13.11.2006 klo 21. Vaali oli tällä kertaa hyvin tasainen ja naiset yllättivät. Eniten ääniä saivat Sirkka Liisa Krans (48) ja Satu Saukkoriipi (45). Jos vaalitulos on enne, se voisi tarkoittaa, että valtuustotyöskentelyssä korostuvat äidillisemmät arvot. Se on hyvä, jos tämä auttaa pääsemään edelleen lähemmäksi asiakysymyksiä.
Vaalissa jokainen ehdokas sai ääniä. Näin jokainen seurakuntavaaleissa itsensä likoon laittanut saa kokea äänien saamisen kutsuna palveluun ja vastuuseen. Ehdokkaaksi päätyminen ja äänien voittaminen merkitsee luottamuksen osoitusta. Se puolestaan saa kysymään, miten voimme toimia Jumalan perheväen, "pienten ja suurten" parhaaksi.
Harmittavaa oli äänestysprosentin putoaminen 23:een. Se on parempi, kuin valtakunnallinen keskiarvo 14 %, mutta suunta oli selvästi laskeva. Onkin kysyttävä kriittisesti, miksi ihmiset eivät halunneet äänestää?
Aktivoivaan, tasa-arvoiseen ja toisia kunnioittavaan työskentelyyn kuitenkin kutsutaan nyt myös uusia valtuutettuja. Heitä tuli tällä kertaa kaikkiaan 14. Ja 19:sta valtuutetusta naisia on peräti 13.
Vaalissa jokainen ehdokas sai ääniä. Näin jokainen seurakuntavaaleissa itsensä likoon laittanut saa kokea äänien saamisen kutsuna palveluun ja vastuuseen. Ehdokkaaksi päätyminen ja äänien voittaminen merkitsee luottamuksen osoitusta. Se puolestaan saa kysymään, miten voimme toimia Jumalan perheväen, "pienten ja suurten" parhaaksi.
Harmittavaa oli äänestysprosentin putoaminen 23:een. Se on parempi, kuin valtakunnallinen keskiarvo 14 %, mutta suunta oli selvästi laskeva. Onkin kysyttävä kriittisesti, miksi ihmiset eivät halunneet äänestää?
Aktivoivaan, tasa-arvoiseen ja toisia kunnioittavaan työskentelyyn kuitenkin kutsutaan nyt myös uusia valtuutettuja. Heitä tuli tällä kertaa kaikkiaan 14. Ja 19:sta valtuutetusta naisia on peräti 13.
torstai 9. marraskuuta 2006
Älä usko kaikkea!
Kaikkea, mitä lehdessä lukee, ei kannata uskoa. Kaikkea, mitä maailmalla kerrotaan, ei kannata ottaa vakavasti. Näinhän meitä opetetaan. Ja se on kyllä totta. Usein kertomuksen taustalla vaikuttavat kertojan omat intohimot tai mielihalut. Ja lehtijuttuihin vaikuttaa liian usein poliittiset mielipiteet. Politiikassa ei tietysti sinänsä ole mitään vikaa, jos se ymmärretään yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta silloin, kun siitä tulee omien asioiden hoitamista yhteisten asioiden varjolla, ollaan pahasti pielessä.
Sama koskee tätä kirkon sarkaa: Jos kaikki kristinuskon piirissä syntyneet "profetiat" ja "näyt" otetaan vakavasti, maailma olisi aika erikoinen paikka. Subjektiiviset näyt ovat vielä hankalampia käsitellä: niitä ei voi kiistää, jos toinen sanoo niiden olevan jumallista alkuperää. Ilmoitusluonteisesta tiedosta on paha keskustella, vaikka se olisi kuinka hullua tahansa.
Siksi ei kannata uskoa kaikkea. Harva meistä kelpaa Jumalan äänitorveksi.
Luther opetti, että Jumalan sana on läsnä Raamatussa. Mutta ei kaikki Raamatussa ole automaattisesti jumalallista ilmoitusta. Raamattu on syntynyt tiettynä ajanjaksona, tietyissä tilanteissa, ja tietyn inhimillisen prosessin tuloksena. Toisin kuin "taivaasta pudonnut koraani".
Jumalan sana on raamatussa läsnä kuin pieni lapsi kapaloissa. Ilman kapaloita lapsi jäätyisi tänne kylmään maailmaan, eikä hyödyttäisi ketään. Siksi kai Jumalan sanankin täytyy kätkeytyä inhimilliseen puheeseen, että me voisimme edes jotenkin ymmärtää sen ja ottaa sen vastaan.
Maailmaan mahtuu paljon puhetta. Joku puhe on hyvää ja jollakin taas on negatiivisempia vaikutuksia. Tähän inhimilliseen tietoon kannattaa kuitenkin suhtautua sopivalla kriittisyydellä. Kaikkea ei kannata uskoa.
Sama koskee tätä kirkon sarkaa: Jos kaikki kristinuskon piirissä syntyneet "profetiat" ja "näyt" otetaan vakavasti, maailma olisi aika erikoinen paikka. Subjektiiviset näyt ovat vielä hankalampia käsitellä: niitä ei voi kiistää, jos toinen sanoo niiden olevan jumallista alkuperää. Ilmoitusluonteisesta tiedosta on paha keskustella, vaikka se olisi kuinka hullua tahansa.
Siksi ei kannata uskoa kaikkea. Harva meistä kelpaa Jumalan äänitorveksi.
Luther opetti, että Jumalan sana on läsnä Raamatussa. Mutta ei kaikki Raamatussa ole automaattisesti jumalallista ilmoitusta. Raamattu on syntynyt tiettynä ajanjaksona, tietyissä tilanteissa, ja tietyn inhimillisen prosessin tuloksena. Toisin kuin "taivaasta pudonnut koraani".
Jumalan sana on raamatussa läsnä kuin pieni lapsi kapaloissa. Ilman kapaloita lapsi jäätyisi tänne kylmään maailmaan, eikä hyödyttäisi ketään. Siksi kai Jumalan sanankin täytyy kätkeytyä inhimilliseen puheeseen, että me voisimme edes jotenkin ymmärtää sen ja ottaa sen vastaan.
Maailmaan mahtuu paljon puhetta. Joku puhe on hyvää ja jollakin taas on negatiivisempia vaikutuksia. Tähän inhimilliseen tietoon kannattaa kuitenkin suhtautua sopivalla kriittisyydellä. Kaikkea ei kannata uskoa.
sunnuntai 22. lokakuuta 2006
Visio
Pari viikkoa on kulunut siitä, kun kirjoitin viimeksi blogiin. Asiaa olisi tietenkin ollut, mutta papintyö on luonteeltaan toisenlaista, kuin vaikkapa poliitikon tai jonkun julkkiksen työ. Kun tekee työtä ihmisten henkilökohtaisten asioiden kanssa, niitä ei voi tietenkään käsitellä julkisesti. Siksi tälläkin palstalla käsittelen vain pintapuolisesti seurakunnan yleisiä asioita. Sellaisia, jotka kirkkoherranviranhoidossa ovat helposti lähestyttäviä ja muutenkin tiedoksisaatettavia.
Tällä hetkellä seurakunnassamme on menossa seurakuntasuunnitteluprosessi. Välillä tuntuu, että kyse on oikeasta tulikokeesta, jossa mitataan allekirjoittaneen kokonaisuudenhahmottamis- sekä visiointikyky. Onneksi olemme saaneet työstettyä suunnitelmaa myös yhdessä luottamushenkilöiden kanssa.
Aamuviideltä hautui seurakunnan visio valmiiksi. Luottamushenkilöt päättävät, voisiko se olla vaikkapa tällainen: "Pellon seurakunta on osa Jumalan valtakuntaa, jossa synnit saadaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja jossa sanan ja sakramenttien avulla rohkaistaan uskoon, toivoon ja rakkauteen."
Tällä hetkellä seurakunnassamme on menossa seurakuntasuunnitteluprosessi. Välillä tuntuu, että kyse on oikeasta tulikokeesta, jossa mitataan allekirjoittaneen kokonaisuudenhahmottamis- sekä visiointikyky. Onneksi olemme saaneet työstettyä suunnitelmaa myös yhdessä luottamushenkilöiden kanssa.
Aamuviideltä hautui seurakunnan visio valmiiksi. Luottamushenkilöt päättävät, voisiko se olla vaikkapa tällainen: "Pellon seurakunta on osa Jumalan valtakuntaa, jossa synnit saadaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja jossa sanan ja sakramenttien avulla rohkaistaan uskoon, toivoon ja rakkauteen."
tiistai 10. lokakuuta 2006
Mikä lapselle nimeksi?
Viime päivinä ajatukseni ovat olleet töiden lisäksi kotirintamalla. Perheeseemme syntyi neljäs lapsi, pieni tyttö, perjantaina 29. syyskuuta. Onneksi sain hälytettyä vastuullani olleeseen nuorteniltaan sijaisen: Nuotioilta meni kuulemma hyvin, ja nuoriakin oli ollut mukavasti koolla.
Meillä vastaavasti meni asiat hyvin sairaalassa, Rovaniemellä. Lapselle ehdotettiin nimeksi Siiriä, mikä kuulostaa ihan hyvältä; olihan Torniossa asuneen Lilli-mummoni siskon nimi juuri Siiri. Muistan hänet juuri ja juuri Kiimingistä, missä asuin itsekin 10-vuotiaaksi.
Kun iäkkäille Elisabetille ja Sakariaalle syntyi lapsi, Sakarias ehdotti tälle nimeksi Johannesta. Muut halusivat antaa lapselle isän mukaan nimen Sakarias, mutta vaikka isä mykkä olikin, hän ei antanut periksi. Jumala oli mykistänyt Sakariaan, koska tämä ei ollut uskonut enkelin ilmoitusta (ks. Luuk 1).
Ja niin tapahtui: lapsesta tuli Johannes, eikä kuka tahansa, vaan itse Johannes Kastaja; Vanhan liiton viimeinen profeetta.
Meidän tyttärelle ajattelimme antaa ehdotetun, suvussa olleen nimen, Siiri. Toiseksi nimeksi passaa Maria, Jeesuksen äidin mukaan. Kastejuhlaa odotellessa kiitämme taivaallista Isäämme elämän lahjasta.
Meillä vastaavasti meni asiat hyvin sairaalassa, Rovaniemellä. Lapselle ehdotettiin nimeksi Siiriä, mikä kuulostaa ihan hyvältä; olihan Torniossa asuneen Lilli-mummoni siskon nimi juuri Siiri. Muistan hänet juuri ja juuri Kiimingistä, missä asuin itsekin 10-vuotiaaksi.
Kun iäkkäille Elisabetille ja Sakariaalle syntyi lapsi, Sakarias ehdotti tälle nimeksi Johannesta. Muut halusivat antaa lapselle isän mukaan nimen Sakarias, mutta vaikka isä mykkä olikin, hän ei antanut periksi. Jumala oli mykistänyt Sakariaan, koska tämä ei ollut uskonut enkelin ilmoitusta (ks. Luuk 1).
Ja niin tapahtui: lapsesta tuli Johannes, eikä kuka tahansa, vaan itse Johannes Kastaja; Vanhan liiton viimeinen profeetta.
Meidän tyttärelle ajattelimme antaa ehdotetun, suvussa olleen nimen, Siiri. Toiseksi nimeksi passaa Maria, Jeesuksen äidin mukaan. Kastejuhlaa odotellessa kiitämme taivaallista Isäämme elämän lahjasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)