sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kristuksen ystävyyttä Iitissä

Kirkkovaltuustomme hyväksyi tällä viikolla seurakunnallemme uuden STRATEGIAN JA VISION vuosille 2019-2026 otsikolla Kristuksen ystävyyttä Iitissä. Sen mukaisesti "tavoitteenamme ja toiveenamme on, että Iitin seurakunnassa koetaan ja tarjotaan Kristuksen ystävyyttä erilaisissa tilaisuuksissa ja kohtaamisissa. Niin, että jokainen iittiläinen voisi kokea olevansa Kristuksen hyväksymä, rakastama ja lähettämä, riippumatta siitä, millaisessa elämäntilanteessa on, tai miten elämä on ihmistä kohdellut. Tunnustamme, että seurakunta ei menesty vain inhimillisen viisauden tai voiman varassa, vaan tarvitsemme Kristuksen läheisyyttä, Pyhän Hengen rohkaisua ja Isän Jumalan läsnäoloa. Kolmiyhteiseen Jumalaan turvautuen voimme käydä ilolla ja rohkeudella myös tulevaan."

SEURAKUNNAN ARVOT OVAT:
 
Usko - Iloinen usko ja luottamus Jumalaan antavat voimaa jokaiseen päivään. Luotamme Jumalaan, toisiimme ja itseemme.
 
Toivo - Pidämme esillä toivoa iankaikkisesta elämästä. Jumalan voi toimia ja vaikuttaa myös syntisessä ja rikkinäisessä maailmassa.
 
Rakkaus - Meidät on kutsuttu rakastamaan Jumalaa, toisiamme ja kuuntelemaan herkällä korvalla seurakuntalaisia. Rakkaus ja armollinen elämänasenne tuovat iloa kristityn arkeen ja juhlaan.
 
Miten sitten ajattelemme pääsevämme näihin tavoitteisiin? Siitä kertovat STRATEGISET VALINNAT:
 
Kevennämme hallintoa osana seurakunnan toimintaa. Tämä vaatii uutta asennoitumista niin luottamushenkilöiltä kuin työntekijöiltäkin.
 
Etsimme säästöjä ennemmin tukipalveluista ja kiinteistöistä kuin henkilöstöstä ja toiminnasta. Tukipalvelut auttavat seurakuntatyön tekemisessä, mutta niitä voidaan järjestää uudella tavalla. Pelkät seinät eivät järjestä toimintaa ja siksi myös seurakunnan on hyvä keskittyä sen omimpaan osaamiseen.
 
Maallistuvassa yhteiskunnassa tarvitaan rohkeaa todistusta, ja toisaalta ympäröivän elämän syvällistä ymmärtämistä. Näiden kahden näkökulman yhdistämisessä tarvitaan kaikkien seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden, vapaaehtoisten sekä työntekijöiden hyvää ja luottamuksellista yhteistoimintaa.
 
Pyrimme säilyttämään Iitin seurakunnan itsenäisenä, mutta etsimme aktiivisesti hyviä yhteistyötapoja muiden seurakuntien kanssa, sekä rovastikunnallisesti ja hiippakunnallisesti. Myös kunta ja muut paikalliset toimijat voivat nähdä seurakunnan luotettavana yhteistyökumppanina.
 
Kaikkiaan strategia-asiakirjalla on pituutta 18 sivua, ja löytyy osoitteesta
http://www.iitinseurakunta.fi/documents/1461723/7664546/Strategia+2019-2026.pdf/b0ac6442-5e57-22ea-ff46-8dcde957934f

Kanttorin virkaansiunaaminen

Seurakunnassamme vietettiin syykuun alussa uuden kanttorimme Lauri Palon virkaansiunaamista. Tuolloin oli kirkkovuodessa 16. sunnuntai helluntaista ja päivän aiheena oli Jumalan huolenpito. Päivän raamatuntekstit puhuivat Jumalan huolenpidosta, hieman yksityiskohtaisemmasta näkökulmasta, nimittäin siitä, turvaudummeko Jumalan huolenpidon sijasta maallisiin rikkauksiin. Tähän ajatukseen liityin myös päivän saarnassa ja kanttorin virkaansiunaamispuheessani: 

Jeesus opettaa Jumalan hyvyyttä ja rakkautta, kun hän sanoi ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle”. Ja maallisten, katoavien ”aarteiden” vastapainoksi nousee siis taivaalliset aarteet. Katoamattomia, ”taivaallisia aarteita” apostoli Paavalin mukaan ovat jo tässä elämässä mm. tieto ja viisaus.
 
Jumala siis on antanut ihmiselle järjen, omat tiedot ja taidot käytettäväksi yhteiskunnan ja seurakunnan parhaaksi. Ja tämän haluan sanoa nyt myös sinulle Lauri, kun nyt aloitat seurakuntamme kanttorin virassa. Myöskään sinun lahjojasi ei ole tarkoitettu piilotettavaksi, sillä sinä olet saanut sellaisia avuja, jotka kannattavat seurakuntaelämää. Ilman niitä monenlaiset muut elämänalat saavat alaa, ja seurakunnassakin vallalle pääsevät vääränlaiset näkökulmat. Siksi tarvitaan uskollisuutta, sitoutumista, iloa, ja Jumalan armoa ja rakkautta.
 
Iitin historia kertoo, että ”Viipurin hiippakunnan lukkarin tehtävät määriteltiin 1600-luvulla seuraavasti: Hänen tuli osata lukea ja kirjoittaa ruotsia sekä tyydyttävästi veisata virsiä. Hänen oli laastava kirkko ja pidettävä huolta sen kalustosta. Hänen velvollisuutena oli soittaa kelloja sunnuntaisin ja juhlapäivinä ennen kirkonmenojen alkua, avattava kirkon ovet, puettava pappi, laulettava, kannettava messun aikana ehtoollisesineet esiin puhtaina ja kirkkaina. Edelleen hänen oli koottava uhrilahjat ja seurattava kirkkoherraa pitäjänmatkoilla veronkeräystä avustaen. Lisäksi hänen oli opetettava lukemaan ja laulamaan, mistä hänelle kuitenkin tuli maksaa erityinen korvaus. Hänen oli myös vietävä piispalta ja tuomiokapitulilta tulleet kiertokirjeet vastauksineen kirkkoherran määräysten mukaan lähimmälle lukkarille edelleen toimitettaviksi…”
 
Niin, Lauri hyvä. Nykyajan lukkarin tehtävät eroavat melkoisesti niistä, mitä ne olivat vaikkapa edeltäjiesi Eerik Mikonpojan tai Henrik Simonpojan aikaan. Silloin kanttori oli jokapaikan höylä ja lähes papin rengin asemassa.
 
Toisaalta legendaariset, historian kanttorit saattavat saada mielissämme lähes pyhimyksien mittasuhteet, joita nykyiset viranhaltijat eivät voi koskaan täyttää. Siksi rohkaisen Lauri sinua: olet saanut nykymuotoisen kanttorinkoulutuksen, olet ammattitaitoinen asiantuntijan, ja toivon, että tässä tehtävässä teet työtä omana itsenäsi, tukeutuen kirkon uskoon ja luottaen Jumalan johdatukseen.