Siunattua joulun aikaa!

Joulun sanoma kertoo Jumalan tulemisesta ihmiseksi Jeesus-lapsessa. Eilisessä evankeliumissa häntä nimitettiin heprean sanalla Immanuel. Se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Tänä vuonna monen on ollut vaikea uskoa tätä lupausta. Voiko Jumala olla kanssamme, kun ihmiskuntaa vainoaa sitkeä kulkutauti? Voiko tuo lupaus olla totta, kun monet kokevat nyt yksinäisyyttä, eivätkä perheet voi välttämättä tavata sukunsa vanhimpia, edes heitä, jotka ovat terveydeltään jo kovin hauraita? Tai onko Jumala mukana siinä, että epidemian vuoksi toiset ovat menettäneet elantonsa ja monella lapsiperheelläkin on vaikeuksia huolehtia hyvinvoinnistaan?

Pian aloitamme joulun vieton. Jouluaaton sanoma julistaa, että Vanhan testamentin lupaukset täyttyvät. Meidän voi olla vaikea uskoa tätä, mutta se ei silti kumoa Raamatun ikiaikaista totuutta. Jeesuksessa Jumala tulee meidän luoksemme. Jeesus-nimi merkitsee: Jumala auttaa, pelastaa.

Jumalan poika syntyi ihmiseksi, voidakseen auttaa ahdistuksissa ja synneissä kärsivää ihmiskuntaa. Ihmisenä Jeesus on kokenut kaikki ne samat epämiellyttävätkin tuntemukset, joita mekin käymme läpi, ja jotka ovat tänä vuonna nousseet enemmän esille.

Tätä sanomaa on hyvä juhlistaa, tänä vuonna hieman poikkeavalla tavalla, esim. etäyhteyksien avulla. Mutta toivomme, että taas ensi vuonna joulukirkoissa, runsain joukoin. Toivotan kaikille rauhaisaa ja siunattua joulujuhlaa! Pysytään terveinä!

Iitin seurakunnan adventtikalenteri, 5. luuukku

Isänmaan virressä lauletaan: "Sun kätes, Herra, voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan, niin sodassa kuin rauhassa, ja murheen, onnen aikana." (Virsi 577:1)

Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää, ja on varmaan hyvä liittyä tuohon virren säkeistön pyyntöön, että Herran käsi ja varjelus olisi maamme yllä niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina. 

Itsenäisyyspäivänä kiitetään vapaasta isänmaasta, ja valtiovallan määräyksestä silloin on aina pidetty myös jumalanpalvelus. Huomenna on myös toinen adventtisunnuntai, mutta nyt halutaan muistaa myös maallisen isämaamme asioita, ja tukea valtiovaltaa esirukouksin.

Toinen adventtisunnuntai muistuttaa siitä, miten Kuningas saapuu kunniassaan, miten Kristus saapuu aikojen lopulla, ja saattaa oikeuden voimaan. Ehkä tämä olisi hyvä ajatus myös maallisen yhteiskunnan juhlapäivälle, maallisten valtarakenteiden äärellä. Siis muistutus siitä, ettei viimeinen valta kuulukaan kuninkaille, presidenteille tai ministereille, vaan hekin ovat lopulta vastuussa tekemisistään Kristukselle. Hänelle, joka tulee aikojen lopulla tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

Tämä ajatus saa aikaan oikeanlaista nöyryyttä, jonka varassa myös meidän maamme voi menestyä, ihmiset tulevat kohdelluksi tasavertaisesti ja yhteiskunta voi tuottaa jäsenilleen kaikkea hyvää. Minkäänlaista taivaan valtakuntaa me ihmiset emme voi emmekä osaa rakentaa maan päälle, mutta luotamme siihen, että Jumala on antanut ihmiselle järjen ja omantunnon äänen, että myös valtaapitävät voivat toimia oikein, jos valta ei sokaise, eivätkä he aseta itseään Jumalan tai diktaattorin asemaan.

Itsenäisyyspäivän rukouksessa pyydetään: "Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija. Tänään kiitämme sinua tästä hyvästä maasta, jonka olet meille antanut. Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään. Anna meille intoa ja kestävyyttä pitää huolta toisistamme ja taitoa toimia yhdessä. Ohjaa meitä sanallasi, niin että pysyisimme tahtosi tiellä ja pääsisimme perille taivaalliseen isänmaahamme. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen."