sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kesäasukkaiden kirkkopyhässä

Vietimme tänään Iitin kirkossa kesäasukkaiden kirkkopyhää. Väkeä oli tullut mukavasti paikalle, noin 70 henkilöä. Päivän evankeliumissa (Mark. 10:17-27) Jeesus sanoi rikkaalle miehelle, joka halusi periä ikuisen elämän, kovat sanat: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on... ja seuraa sitten minua. Anna rahat köyhille, niin sitten sinulla on aarre taivaassa.”

Ei kuulosta helpolta vaatimukselta. Ja kuitenkin tällaisesta ehdottomuudesta Jeesus tunnetaan. Tällaista sanomaa me tämän ajan kristityt tarvitsemme. Erityisesti jos olemme käyneet haaleiksi, niin kuin Ilmestyskirjan Laodikean seurakunta: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.”

Luterilaisuuden yhdeksi suureksi haasteeksi on sanottu se, että luterilainen usko ja kirkko myötäilee liikaa ympäröivää yhteiskuntaa ja vallanpitäjiä. Tokihan Martti Lutherin opetukseen sisältyi esivaltauskollisuuden korostaminen. Mutta onko se tehnyt meistä hajuttomia ja mauttomia kristittyjä, jotka tyytyvät kaikkeen mitä eteen tulee, eivätkä uskoalla enää kyseenalaistaa mitään?

Länsimaisen kristityn kiusaus on vain siinä, että haluamme pitää kiinni siitä hyvästä, mitä meillä on, ja samalla unohdamme monet kärsivät, ja elämän vaikeiden realiteettien kanssa kipuilevat lähimmäisemme. Saavutetut edut eivät kuitenkaan taida olla kirjoitettuna työsopimukseen, vaan ovat meidän omaa käsialaamme. Vakavia syntejämme taitavatkin tänä aikana olla oma mukavuudenhalu, oma laiskuus, tekemättömyys ja välinpitämättömyys. Ei ehkä niinkään pahat teot tai rikkomukset, vaan tyytyminen olemassa olevaan. Ja suruttomuus, kuten vanhat kristityt sen usein ilmaisivat. Löytyykö meiltä empatiaa ja surua, jos lähimmäisemme kärsii?

Tämän takia tuo Jeesuksen opetus kuulostaa raikkaalta, radikaalilta ja oikeudenmukaiseltakin vaatimukselta. Emme voi levätä tyytyväisyydessämme, jos toisella on asiat huonosti. Ei kristitty ainakaan voi tehdä niin. Ja onhan meillä monia esikuvia tästä: Pyhä Fransiscus, äiti Teresa, Martin Luther King, ja monia, monia muita.

Jumalan sana pitää sisällään sekä lain että evankeliumin. Laki kertoo meille sen, mitä Jumala meiltä pyhyydessään vaatii ja haluaa. Ja ennen muuta se herättää meidät näkemään oman syntisyytemme, ja ajaa ihmisen hakemaan lohdutusta ja turvaa Kristukselta. Hänen apuaan me tarvitsemme, että maailmassamme asiat löytäisivät oikeille paikoilleen. Ja että itsekin pääsisimme osalliseksi pelastuksesta. Siitä kertoo meille ihana armon evankeliumi, se mitä Jumala meille lahjoittaa rakkaudessaan.

Päivän evankeliumi ja aihe ”rakkauden laki” muistuttavat, ettei kukaan ei taida kyetä täyttämään Jumalan pyhää lakia täydellisesti. Kaikki ei ole meidän hallinnassamme. Kaikki ei onnistu pelkin ihmisvoimin, vaan tarvitsemme elävää ja suurta Jumalaa. Armossaan hän on pelastanut meidät. Ja kun olemme päässeet osalliseksi Jumalan rakkaudesta, meidän velvollisuutemme on jakaa tätä rakkautta eteenpäin, ympärillemme.

Mutta rakkauden laki on toisenlaista, kuin tämän maailman maalliset lait. Jeesus tiivisti Jumalan tahdon rakkauden kaksoiskäskyyn: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tämähän on niin yksinkertainen käsky, että jokainen meistä sen ymmärtää. Eikä sitä tarvitse tavata paksun lakikirjan sivuilta. Ja kultaisessa säännössä Jeesus opetti vielä tulkitsemaan tätä, lain suurinta käskyä: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Ei siis tarvitse olla psykologian tai moraaliopetuksen professori ollakseen oikea lähimmäinen toiselle ihmiselle. Eikä kiperissä tilanteissa taritse välttämättä ruveta tulkitsemaan pykäliä, vaan useinkin rakkaus ja rukous riittää. Niiden avulla Jumalan toimii keskuudessamme, kauttamme, ja rohkaisee meitä uuteen elämään.