Eräässä radio-ohjelmassa kuvailtiin ironisesti, miten meidän kristittyjen ja uskovaisten pahin vihollinen on ateisti. Tämä kuva on muodostunut nykyajan ihmisten mielissä, kun nykyajan ateistit kampanjoivat näkyvästi kaikkia kristillisiä tapoja ja perinteitä vastaan. Ns. vapaa-ajattelijat vaikuttavatkin nykyään olevan kaikkea muuta kuin vapaan ajattelun edustajia... Itse olen huolissani siitä, että ristejä vaaditaan pois näkyviltä paikoilta, eikä lapsille saisi enää opettaa kristillisiä tapoja. Toisin sanoen pyritään kieltämään uskonnonharjoituksen mahdollisuudet.
Toisaalta kristittyjen pahin, tai ainakaan lähin, vihollinen ei taida kuitenkaan olla ateisti, eli jumalankieltäjä. Toki Raamatussakin varoitetaan "jumalattomista", mutta näiden ohella puhutaan paljon myös "epäjumalanpalvojista". Ja monissa Raamatun vanhoissa osissa nämä epäjumalanpalvojat näyttäisivät olevan pahempi uhka Jumalan kansalle.
Juutalaiselle, Jumalan valitulle kansalle, tämä uhka tuli usein vieraiden kansojen joukosta, mutta myös omien keskuudesta. Oli suuri häpeä, jos kansan jäsenet lankesivat epäjumalanpalvontaan. Mutta mitä tämä vaarallinen epäjumalanpalvonta voisi merkitä nykyaikana, vaikkapa meillä täällä Suomessa?
Varsinaista toisiin uskontoihin liittyvää uskonnonharjoitusta pahempi uhka meille uskoville taitaa olla se, että meidän uskomme muuttuu epäjumalanpalvonnaksi omien ajatustemme ja asenteidemme kautta. Että usko vääristyy ja käy niin, ettei se, mihin uskomme, olekaan enää oikea, pyhä, kaikkivaltias, kolmiyhteinen Jumala. Tämä voi tapahtua salakavalasti: Tällöin usko alkaakin kohdistua omaan valtaan, rahaan, omiin kykyihin, toiseen ihmiseen, johonkin yksittäiseen uskonkappaleeseen tai omalla tavalla tulkittuun raamatunjakeeseen.
Tämänkaltainen epäjumalanpalvonta voi olla meille itsellemme vaarallisempaa kuin ateistien tempoilut.
