lauantai 23. tammikuuta 2016

Amerikan terveiset

Palveltuani Pellon seurakuntaa 15 joulun ajan, sain nyt mahdollisuuden kunnolliseen joululomaan perheeni kanssa. Vietimme sen USA:ssa ystävien ja sukulaisten luona. Ensin lensimme jouluksi itärannikolle, New Yorkiin ja Bostoniin, ja sitten vuodenvaihteeksi länsirannikolle Kaliforniaan.

New Yorkin keskustassa sijaitsevassa paavin vihkimässä Pyhän Patrickin katedraalissa oli joulua varten rakennettu aivan upea seimiasetelma. Katolisen tavan mukaan siihen tuotiin Jeesus-lapsi vasta jouluna; kaikki muut hahmot olivat jo valmiina, kun siellä kävimme. Toisen hienon seimiasetelman bongasin ystäväni Timon työpaikan pihalta, Boston Collegelta, joka on Jesuiitta-veljien perustama vanha, arvostettu yliopisto.

Luterilaiseen joulujumalanpalvelukseen osallistuimme Bostonin lähistöllä Newtonissa. Aattoiltana pidetyssä tilaisuudessa oli myös ehtoollinen, mutta koska jouluaatto on Yhdysvalloissa vielä työpäivä, ei seurakuntaa ollut koolla kovinkaan runsaasti. Siihen tosin saattoi vaikuttaa myös se, että samassa korttelissa oli myös kaksi muuta kristillistä kirkkoa.

Kaliforniassa emme osallistuneet seurakuntien toimintaan, mutta silmiinpistävää siellä oli Meksikon ja katolilaisuuden vaikutus. Monet ihmiset puhuivat espanjaa, ja kaupoissakin myytiin katolilaisia tarvikkeita, mm. Guadalupen neitsyen kortteja. Meksikolaisen uskomuksen mukaan neitsyt Maria ilmestyi Guadalupessa Meksikossa vuonna 1531 intiaanimiehelle ja puhutteli tätä nahuatlin kielellä. Guadalupen neitsyen merkitys oli kristityille intiaaneille suuri ja hänestä tuli Meksikon tärkein pyhimys. Hän yhdisti ihmisiä, mikä oli varmaankin tärkeää.

Hauska yhteensattuma Tyynen valtameren rannalla oli yhden jäätelökauppiaan tervehdys. Kun hän ymmärsi meidän olevan Suomesta, hän alkoi hurrata suomalaisten pitkänmatkanjuoksijoiden nimeen. Hän muisti Paavo Nurmen ja oli itse tavannut Lasse Virenin. Hän muisti Virenin nöyryyttä, jonka pidättyvä käytös oli varmasti ollut erilaista kuin amerikkalaisten kanssakilpailijoiden käytös.

Päällimmäisenä matkasta jäi mieleen kiitollisuus. Olimme saaneet nähdä paljon erilaista ja kaunista maailmaa. Uskon näkökulmasta kysymyksiä herätti amerikkalaisen yhteiskunnan kulutuskeskeisyys, yhteiskunnan rakentuminen yksityisautoilun varaan, sekä silmiinpistävät luokkaerot. Koska meillä ei näy kerjäläisiä, en oikein osannut suhtautua sikäläisiin syrjäytettyihin. Ehkä meidänkin olisi hyvä opetella myös yksityistä armollisuutta ja antamista, kun maailma muuttuu ympärillämme. Monesti amerikkalainen unelma on vain unelma.