Lapsi itkee
ennen ristiäisten alkua. Maha kuulemma vaivaa. Kummisetä ottaa vauvan syliinsä
ja työntää tuttipullon suuhun. Ja niin päivänsankari rauhoittuu syömään.
Ympärillä on sisaruksia, sukulaisia ja ystäviä kun aloitamme. Rukoilen
mielessäni, että Raamatun sana, katekismuksen opetus ja omat tulkintani
saisivat puhutella läsnäolijoita…
”Lapsi on
suuri lahja. Huomaan, että tässä kodissa on jo aloitettu joulun odotus.
Joulunakin on tapana antaa lahjoja. Tässä kastehetkessä tämä lapsi saa suuren
lahjan. Kolmiyhteinen Jumala solmii hänen kanssaan ikuisen liiton. Siksi on
hienoa, että olette päättäneet tuoda lapsen kasteelle. Nykyäänhän yleistyy se
surullinen ajatus, että lapsia ei saisi kastaa. Tai että hänelle ei saisi
opettaa kristillisiä asioita. Ikään kuin lapsen tulisi saada olla neutraali kaikista
uskonnollisista vaikutteista.
Tällainen
ajatushan ei toimi muissakaan asioissa, vaikkapa puheen oppimisessa. Jos vaikka
päätettäisiin, että lapselle ei puhuttaisi mitään, eikä näin opetettaisi mitään
kieltä. Että saisi sitten aikuisena päättää, mitä kieltä haluaa puhua…
Kyllä me
ymmärrämme, että ihminen tarvitsee opetusta. Myös siitä, mikä on oikein ja
väärin, mikä on Jumalan tahto meitä kohtaan, ja miten hän rakastaa meitä pojassaan
Jeesuksessa. Vanhempien, kummien ja seurakunnan tärkeänä tehtävänä on kertoa
lapselle kasteopetuksen kautta elämän kalleimmasta asiasta.
Nykyään kuitenkin
ajatellaan huolestuttavan paljon, että ihmisen itse pitäisi oppia ja tehdä
ratkaisu jopa pelastuksen kysymyksessä. Se ei ole mahdollista. Nytkin muut ovat
tehneet ratkaisun kasteesta. Ja lopulta pelastus on Jumalan teko. Kasteessa
meille annetaan Jumalan armo ja syntien anteeksiantamus. Kukapa ei haluaisi
tällaisia lahjoja!
Kerran saatu
kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme
horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä
parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää
meissä uutta uskoa ja rakkautta.
Viime
päivinä me aikuiset olemme saaneet kuulla uutisista suuren etelä-afrikkalaisen
miehen Nelson Mandelan kuolemasta. Hän on esimerkki anteeksiantamisesta ja paremman
tulevaisuuden rakentamisesta. Tämä Nelson oli rotusorron vuoksi vangittuna 27
vuotta, mutta vapauduttuaan hän ei halunnut kostaa tai kantaa katkeruutta, vaan
ryhtyi yhdessä vastustajiensa kanssa rakentamaan uutta, tasa-arvoista yhteiskuntaa.
Ajattelen,
että myös perheessä, arjen keskellä tarvitaan tämänkaltaista armollisuutta.
Että raskaidenkin loukkauksien jälkeen voidaan katsoa eteenpäin. Ja miettiä
mikä rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Meillä
jokaisella on suuri syntivelka Jumalalle omien pahojen tekojemme vuoksi. Mutta
kaste muistuttaa, että kaikki on jo saatu anteeksi. Ja näin kaste antaa meille rohkeuden
sekä elää että kuolla.”
