Olemme saaneet tänä talvena aivan upeat luistelujäät. Retkiluistelu on lisännyt suosiotaan, mutta samalla on kuultu myös jäiden pettämisistä ja jopa hukkumisista. Vastaavasti vuoriympäristöissä vapaalaskua harrastavat saattavat joutua lumimassojen peittämiksi, jos lumivyöryvaaraa ei ole osattu arvioida oikein. Olen koittanut molempia lajeja ja olen miettinyt niihin liittyviä riskejä. Ja miltä tuntuisi pudota jääkylmään veteen varusteineen? Tai lumivyöryn hautaamaksi? Pelkkä ajatuskin on kauhea.
Raamattu kuvaa syvyyksiin, synnin ja tuonelan valtaan joutumista värikkäin kielikuvin. Kuvat löytävät kaikupohjaa tavallisesta elämästä, niistä vaikeista kokemuksista, joihin itse kukin meistä ajoittain joutuu. Hengellisessä merkityksessä elämä saattaa ajautua juuri sen kaltaiseen umpikujaan tai hätään, ettei tunnu löytyvän poispääsyä tai apua. Onko meillä auttajaa hädän hetkellä? Onko silloin ystävää, joka nostaa ylös, pelastaa ja auttaa?
Ensi sunnuntai muistuttaa siitä, että Jeesus auttaa hädässä. Sunnuntain sanoma kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan. Hän auttaa niin sisäisessä kuin ulkonaisessakin hädässä, saadaanhan Raamatun kertomuksista lukea myös siitä, miten luonnonvoimatkin ovat hänelle alamaisia. Kun järvellä tuli myrsky, Jeesus tyynnytti sen (Matt. 8:23–27). Ja kun Pietari uhkasi hukkua, Jeesus pelasti hänet (Matt. 14:22–33).
Nämä ihmekertomukset ja Jeesuksen voima on tarkoitettu rohkaisuksi arjenkin keskelle. Usko Jeesukseen voittaa ihmistä useinkin kalvavan toivottomuuden ja antaa uutta luottamusta elämään.
