perjantai 1. lokakuuta 2021

Enkelin siipien suojiin

Ensi sunnuntaina, Mikkelinpäivänä, seurakunnassamme tapahtuu merkittäviä asioita. Iitin kirkolla kokoonnutaan eri-ikäisten voimin perhemessuun. Ja Perheniemen opistolla vietetään toveripäiviä ja opiston uusi rehtori siunataan tehtäväänsä.

Mikkelin päivä on myös muuten juhlapäivä. Se on enkelien sunnuntai ja saa nimensä arkkienkeli Mikaelin mukaan. Me, joiden nimi pohjautuu tähän hepreankieliseen nimeen, saatamme tietääkin tuon nimen tarkoittavan ”kuka on Jumalan kaltainen”. Nimi voi toisaalta olla retorinen kysymys, eli voisiko kukaan olla Jumalan kaltainen? Tai sitten se kuvaa arkkienkelin ylivoimaista mahtia taivaallisten sotajoukkojen johtajana.

Danielin kirjassa (12:1) lopun ajoista sanotaan seuraavaa: ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.”

Tutussa lasten laulussa luvataan ja kehotetaan seuraavasti: ”Enkelin siipien suojaan, luottamaan rakkauden tuojaan, häneltä toivon me saamme, yhdessä riemumme jaamme.” Vaikka meidän arkiset kokemukset eivät ole niin mahtipontisia tai sotilaallisia, kuin vaikkapa tapahtumat Raamatun ilmestyskirjallisuudessa, Jumalan sanansaattajien ja suojelusenkelten suojiin on hyvä jäädä. Kyllä me tätä samaa varjelusta, siunausta ja suojaa tarvitsemme myös omassa elämässämme ja tehtävissämme.

Näiden sanansaattajien viestinä saa kuulla myös kalliin evankeliumin viestin, jonka uskomalla voittaa sielulleen iankaikkisen autuuden.

perjantai 10. syyskuuta 2021

Sankarivainajien hautaus

Edelliseen blogi-kirjoitukseeni liittyen: Neljä iittiläistä sotavainajaa siunattiin haudan lepoon sotilallisin kunnianosoituksin Iitin sankarihautausmaalla sunnuntaina 29.8.2021. 

Tilaisuus on katsottavissa ISTV:n taltiointina: Neljä talvisodan sankarivainajaa siunataan hautaan Iitissä: katso suora lähetys - Kotimaa - Ilta-Sanomat

maanantai 10. toukokuuta 2021

Veljeä ei jätetä

Sotiemme aikaan tutuksi tullut lause "veljeä ei jätetä" tulee pian todeksi Iitin sankarivainajien hautausmaalla. Talvisodassa kaatuneet suomalaiset sotilaat, joiden maalliset jäänteet löydettiin vuonna 2018 Punnuksen kansakoulun kaivosta, on tunnistettu pitkällisen työn ja dna-näytteiden jälkeen. Peräti viisi heistä on Iitistä ja neljällä on jo kivi odottamassa Iitin kirkon sankarihautausmaalla. Tämä tarkoittaa, että pian nämäkin veljet tuodaan kotiin, oman seurakunnan kirkkomaahan.

Erään löydetyn sotilaan omainen soitti minulle viime torstaina. Keskustelimme tuon aikaisista tapahtumista sen verran, mitä nyt jo yli 80-vuotias sisarenpoika saattoi tuon ajan tapahtumista muistaa. Mieleen oli jäänyt kadonneen sotilaan äidin tuska ja odotus; josko poika vielä palaisi kotiin? Ja huokaukset siitä, miten asiaa olisi ollut helpompi käsitellä, jos poika olisi vain kaatunut talvisodan alkupäivinä.

Jos Luoja suo ja järjestelyt etenevät sankarivainajien hautajaisia vietetään Iitissä myöhemmin kesällä. Vaikka ensi sunnuntai on valtakunnallinen kaatuneitten muistopäivä, ei vielä olla päästy järjestelyissä niin pitkälle, että hautajaisjuhlaa voitaisiin viettää. Lisäksi Päijät-Hämeen koronatilanne estää yli kuuden hengen kokoontumiset.

Sen sijaan perinteiset seppeleenlaskut toteutetaan Iitin kirkkomaalla klo 11 sekä Vuolenkoskella klo 10. Kaatuneitten muistopäivän jumalanpalvelus toteutetaan kuuden iittiläisen nuoren konfirmaatiomessuna Iitin kirkossa klo 13. Elämä jatkuu. 

Kokoontumisrajoitusten vuoksi konfirmaatiomessua ja Iitin hautausmaan seppeleenlaskua voi seurata suoratoistona seurakunnan Facebook-sivulla, osoitteessa facebook.com/iitinseurakunta/videos.

Punnuslaisesta kaivosta 2018 löytyneiden sankarivainajien henkilöllisyys on varmistettu - tässä he ovat! - Sotaveteraanit.fi

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Talvisodan päättymisen muistohetki 13.3.2021

Hyvät ystävät. Tänä päivänä tulee kuluneeksi 81 vuotta talvisodan päättymisestä. Alkoi rauhan aika, joka nyt myöhemmin tunnetaan välirauhana. Jos tämä aika, jota nyt elämme pandemian kourissa, on poikkeuksellinen, sitä oli myös talvisota, pienen Suomen ja suuren Neuvostoliiton välillä. Suoranainen ihme oli myös se, että kansamme kesti nuo 105 kunnian päivää, ja maamme itsenäisyys säilyi.

Tokihan kansan koettelemukset eivät olleet ohi, vaan välirauhaa seurasi jatkosota, ja jatkosotaa Lapin sota. 

Baptistipastori ja ihmisoikeustaistelija Martin Luther King korostaa sodan mielettömyyttä kirjassaan ”Ei väkivaltaa”. Silloin 60-luvun Yhdysvalloissa hän yhtyy aika yleiseen näkemykseen siitä, että jos aiemmin puolustussotaa saattoi pitää oikeutettuna, niin nykyajan asevarustelun ja ydinaseiden myötä tuokin oikeutus romuttuu. Kun toinen maailmansota Yhdysvaltojen ja Japanin välillä päättyi Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommeihin, ei sodassa voitu nähdä enää mitään hyvää, mitään oikeaa.

Tätä samaa karua kieltä puhuvat nämä sankarihaudat, joiden äärelle me tänään olemme kokoontuneet. Kun ajattelemme meitä edeltäneitä sukupolvia, sodassa kaatuneita, sotaleskiä ja orpoja ja myös veteraaneja, jotka ovat kantaneet sieluissaan ja ruumiissaan sodan jälkiä.

Siksi on tärkeä muistaa, mitä meidän sodissamme tapahtui. Ja mitä tuo aika meidän maallemme ja kansallemme merkitsi.

Kokoontumisrajoitusten vuoksi emme voi tänään kokoontua perinteiseen tapaan yhteen, muistamaan tätä merkittävää päivää. Mutta toivon, että se onnistuu sieltä kotoa, etäyhteyksien kautta. Kiitänkin yhteistyötahoja tämän tilaisuuden toteuttamisesta.


Psalmista 121: "
Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan."

Rukoilemme: Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija. Tänään kiitämme sinua tästä hyvästä maasta, jonka olet meille antanut. Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään. Muistamme edessäsi kaikkia sankarivainajia, sekä heidän perheitään ja jälkeläisiään. Muistamme sotaleskiä ja sotaorpoja, ja kaikkia heitä, jotka edelleen kantavat sodan raskasta muistoa sisällään.

Anna meille suomalaisille intoa ja kestävyyttä pitää huolta toisistamme
ja taitoa toimia yhdessä. Ohjaa meitä sanallasi, niin että pysyisimme tahtosi tiellä ja pääsisimme perille taivaalliseen isänmaahamme. Siunaa Isä maatamme ja kansaamme. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

maanantai 21. joulukuuta 2020

Siunattua joulun aikaa!

Joulun sanoma kertoo Jumalan tulemisesta ihmiseksi Jeesus-lapsessa. Eilisessä evankeliumissa häntä nimitettiin heprean sanalla Immanuel. Se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Tänä vuonna monen on ollut vaikea uskoa tätä lupausta. Voiko Jumala olla kanssamme, kun ihmiskuntaa vainoaa sitkeä kulkutauti? Voiko tuo lupaus olla totta, kun monet kokevat nyt yksinäisyyttä, eivätkä perheet voi välttämättä tavata sukunsa vanhimpia, edes heitä, jotka ovat terveydeltään jo kovin hauraita? Tai onko Jumala mukana siinä, että epidemian vuoksi toiset ovat menettäneet elantonsa ja monella lapsiperheelläkin on vaikeuksia huolehtia hyvinvoinnistaan?

Pian aloitamme joulun vieton. Jouluaaton sanoma julistaa, että Vanhan testamentin lupaukset täyttyvät. Meidän voi olla vaikea uskoa tätä, mutta se ei silti kumoa Raamatun ikiaikaista totuutta. Jeesuksessa Jumala tulee meidän luoksemme. Jeesus-nimi merkitsee: Jumala auttaa, pelastaa.

Jumalan poika syntyi ihmiseksi, voidakseen auttaa ahdistuksissa ja synneissä kärsivää ihmiskuntaa. Ihmisenä Jeesus on kokenut kaikki ne samat epämiellyttävätkin tuntemukset, joita mekin käymme läpi, ja jotka ovat tänä vuonna nousseet enemmän esille.

Tätä sanomaa on hyvä juhlistaa, tänä vuonna hieman poikkeavalla tavalla, esim. etäyhteyksien avulla. Mutta toivomme, että taas ensi vuonna joulukirkoissa, runsain joukoin. Toivotan kaikille rauhaisaa ja siunattua joulujuhlaa! Pysytään terveinä!

lauantai 5. joulukuuta 2020

Iitin seurakunnan adventtikalenteri, 5. luuukku

Isänmaan virressä lauletaan: "Sun kätes, Herra, voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan, niin sodassa kuin rauhassa, ja murheen, onnen aikana." (Virsi 577:1)

Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää, ja on varmaan hyvä liittyä tuohon virren säkeistön pyyntöön, että Herran käsi ja varjelus olisi maamme yllä niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina. 

Itsenäisyyspäivänä kiitetään vapaasta isänmaasta, ja valtiovallan määräyksestä silloin on aina pidetty myös jumalanpalvelus. Huomenna on myös toinen adventtisunnuntai, mutta nyt halutaan muistaa myös maallisen isämaamme asioita, ja tukea valtiovaltaa esirukouksin.

Toinen adventtisunnuntai muistuttaa siitä, miten Kuningas saapuu kunniassaan, miten Kristus saapuu aikojen lopulla, ja saattaa oikeuden voimaan. Ehkä tämä olisi hyvä ajatus myös maallisen yhteiskunnan juhlapäivälle, maallisten valtarakenteiden äärellä. Siis muistutus siitä, ettei viimeinen valta kuulukaan kuninkaille, presidenteille tai ministereille, vaan hekin ovat lopulta vastuussa tekemisistään Kristukselle. Hänelle, joka tulee aikojen lopulla tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

Tämä ajatus saa aikaan oikeanlaista nöyryyttä, jonka varassa myös meidän maamme voi menestyä, ihmiset tulevat kohdelluksi tasavertaisesti ja yhteiskunta voi tuottaa jäsenilleen kaikkea hyvää. Minkäänlaista taivaan valtakuntaa me ihmiset emme voi emmekä osaa rakentaa maan päälle, mutta luotamme siihen, että Jumala on antanut ihmiselle järjen ja omantunnon äänen, että myös valtaapitävät voivat toimia oikein, jos valta ei sokaise, eivätkä he aseta itseään Jumalan tai diktaattorin asemaan.

Itsenäisyyspäivän rukouksessa pyydetään: "Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija. Tänään kiitämme sinua tästä hyvästä maasta, jonka olet meille antanut. Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään. Anna meille intoa ja kestävyyttä pitää huolta toisistamme ja taitoa toimia yhdessä. Ohjaa meitä sanallasi, niin että pysyisimme tahtosi tiellä ja pääsisimme perille taivaalliseen isänmaahamme. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen."

keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Perheniemen opiston toveripäivä

Ensi sunnuntaina osallistun Perheniemen evankelisen opiston toveripäiville - tai nyt Korona-aikana tapahtuma toteutetaan sunnuntain aikana, yhtenä "toveripäivänä". Toveripäivät täyttää nyt 95 vuotta. Ne ovat kulkeneet opiston toimintavuosista yhden vuoden jäljessä.

”Perheniemen opisto aloitti toimintansa Karjalassa, Kirvun pitäjän Sairalassa 10.11.1924, alun pitäen nimellä Sairalan Evankelinen Kansanopisto (SEK). Se oli maamme toinen evankelinen kansanopisto. Talvisodan jälkeen opisto toimi Muurlassa 1940 syksystä kevääseen 1942 ja Jatkosodan aikana palattiin takaisin Kirvuun 1942-44.”

”Janakkalassa opisto toimi 1944 syksystä 1948 kevääseen. Iitin Perheniemi löydettiin opiston uudeksi paikaksi monien vaiheiden jälkeen vuonna 1948. Se aloitti toimintansa Perheniemenssä 15.10.1948 ja Perheniemen kartanolla ja kylällä itsellään on rikas monisatavuotinen historia. Nimellä Sairalan evankelinen opisto toimittiin vuoteen 1979 saakka, jolloin nimi vaihdettiin Perheniemen evankeliseksi opistoksi.”

Opiston vaikutushistoria on paikkakunnallamme merkittävä. Ja myös laajemmin. Lauantainakin siunaan haudan lepoon erään iäkkään seurakuntalaisen, joka oli käynyt ”Sairalan evankelisen kansanopiston” 1950-luvun puolivälissä.

Viime vuonna minut valittiin mukaan opiston hallitukseen. Kansanopisto-aate ja -toiminta on muuttunut ajan saatossa melkoisesti. Valtion tukien vähentyessä joudutaan miettimään, mikä on kansanopiston tulevaisuus. Uskon, että tämänkaltaisella vapaalla sivistystyöllä ja koulutuksella on kuitenkin tärkeä paikkansa aina.

Ja sitä haluamme tukea ja muistaa myös tulevana sunnuntaina monien opiston ystävien ja entisten opiskelijoiden kanssa. Tervetuloa toveripäivään!

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Suuren virran keskellä

Tämän lehtikirjoituksen ilmestyessä (Iitinseutu-lehti 25.6.2020) tarkoitukseni on olla pikalomalla, pyytämässä lohta Tornionjoella. Harrastuksessa on ollut kolmen vuoden tauko, vaikka iittiläisten erämiesten kanssa Kymijoella olenkin saanut vähän lämmitellä kalamiehen verta.

Tänä vuonna pohjoisen isoilla joilla on koettu valtavia tulvia. Suurien lumimäärien sulaessa virran voima on uskomaton. Siksi on hyvä yhtyä ensi sunnuntain psalmin ajatukseen: ”Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.” (Ps. 32:6) Jokiveneen soutaminen suuren virran keskellä on sykähdyttävä kokemus.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on ”kadonnut ja jälleen löytynyt”. Pyhäpäivä muistuttaa siitä, miten Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Tuttu tuhlaajapoikakertomus muistuttaa siitä, miten jokainen meistä on tervetullut takaisin Jumalan luo, hyvään yhteyteen, vaikka olisimme sen itse synneillämme rikkoneet. Sillä kuten tuo psalmin 32 jatko lupaa Jumalastamme: Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.”

Virta ja vesi on paitsi elämän vertauskuva, se kuvaa myös kuolemaa. Tuonelan virta tai Joonan joutuminen syvyyksiin kalan vatsassa, kuvaavat ihmistä suurempaa pahan valtaa. Ihminen ei voi sitä voittaa, mutta Jumala voi. Tämä on hyvä muistutus myös näin koronakevään jälkeen.

Jumalan rakkaudesta sanotaan Laulujen laulussa (8:7): Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan.”