keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Erilaista aikaa

Olen elänyt seurakunnan yhteydessä koko ikäni, 43 vuotta. Isäni on ollut pappi ja olen siten seurannut omien kotiseurakuntien ja koko kirkonkin elämää läheltä. Huomaan että seurakuntien toiminta ja hallintopäätökset olivat aika erilaisia omassa lapsuudessani, ja vielä nuoruudessanikin, jos vertaa tähän päivään ja omaan työuraani.

Eilen kirkkovaltuustomme päätti myydä pois Pellon kunnan keskustassa, jokirannan tuntumassa sijaitsevan rakennustontin. Paikalla oli sijainnut aikaisemmin kanttorin talo, ns. kanttorila. Sittemmin talo on purettu pois, mutta tontin tarjoutui ostaman paikallinen, nuori perhe. Nyt kolmannella yrittämällä hintakin tuntui olevan kohdillaan ja päätös menee tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen vahvistettavaksi.

Viime vuonna seurakuntamme myi leirikeskuksen. Sitä ennen purettiin pois vanha pappila. Päätökset ovat olleet luonnollisia ratkaisuja tässä tilanteessa, missä seurakuntamme nyt on. Jäsenmäärä pienenee ja verotulot vähenevät. Viime vuoden kinkerikierroksella vallitsi selkeä yksimielisyys myös seurakuntalaisten keskuudessa, että kiinteistöistä voidaan karsia. Vielä meille jää kuitenkin kaksi kirkkoa ja kaksi seurakuntakotia, rivitalo ja hautausmaan ”lepola”. Sekä voimavaroja pitää yllä seurakunnallista toimintaa.

Meitä edeltäneet sukupolvet kirkossa ovat olleet rakentajia. Toimintapuitteita on kasvatettu sellaiselle rajalle, ettei niitä nykyisillä voimavaroilla ole mahdollista tai edes tarpeellista pitää yllä. Näin meistä on näyttänyt tulleen purkajien ja riisujien sukupolvi. Toisaalta se surettaa, mutta ajattelen, että päätöksiä on hyvä tehdä silloin, kun siihen tarjoutuu luonnollinen mahdollisuus. Näin annamme mahdollisuuden seurakunnan ydintoiminnoille.

Näin ajat muuttuvat, elämme nyt erilaista aikaa. Ensi viikolla kirkolliskokous päättää mahdollisesta seurakuntarakenneuudistuksesta. Jos siihen päädytään, vuonna 2019 kaikki Suomenniemen seurakunnat liittyvät uusiin seurakuntayhtymiin.