Iitin kirkkopitäjä täyttää tänä vuonna 480 vuotta. Se, onko
tässä kyseessä nykyisen seurakunnan vai kunnan juhlavuosi, on suhteellista.
Ehkäpä voimme juhlistaa Iitissä tätä merkkivuotta yhdessä?
Aivan täyttä varmuutta seurakuntamme iästä ei ole, sillä
tuon ajan dokumentoinnista ja historiankirjoituksesta on jo tosiaan pitkä aika.
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julkaisi Iitin kirkkopitäjän perustamista
koskevan vahvistusasiakirjan kesäkuun 2. päivänä vuonna 1539. Siksi juuri
tehdyssä kuntalaisaloitteessa ehdotetaan tuon kesäkuun toisen päivän ottamista yhteiseksi
juhlapäiväksi, Iitti-päiväksi, paikkakunnallamme.
Kirkkopitäjän perustamisen aikoihin elettiin niin vahvaa yhtenäiskulttuurin
aikaa, että kirkko ja seurakunnat olivat valtionhallinnon kanssa yhtä.
Kunnallishallintoa koskeva lainsäädäntö valmistui maassamme vasta 1860-luvulla,
joten varsinaisesti Iitin kuntakin perustettiin vasta 1870-luvulla.
Näin voidaan ajatella, että kuntaa ei siis olisi olemassa
ilman seurakuntaa. Ja nykyään ajatuksen voisi kääntää toisinpäin: Ilman Iitin
kuntaa ei ehkä olisi Iitin seurakuntaakaan. Siksi voinemme yhdessä iloita
itsenäisyydestämme, vaikka muuttuvassa ajassa siinäkin haasteita riittää.
Paikkakuntakohtaisen maallisen ja hengellisen
organisaatioiden yhteinen historia saa minut pohtimaan seurakunnan
erityisluonnetta. Miten olisimme todellisesti kristillinen seurakunta, emmekä
vain kunnallishallinnon jatkumo, ikään kuin ”pikkukunta”? Miten elämme
kristittyjen yhteisönä tässä ajassa, ja minkälaisia toimintoja meidän tulisi
järjestää? Myös tätä seurakunnallista strategiaa mietimme kaikki yhdessä kevään
aikana pidettävillä kinkereillä. Tulethan mukaan antamaan oman panoksesi!
Uusille luottamushenkilöille jaettu opas tiivistää
seurakunnan olemuksen neljään näkökulmaan: ”Kirkko on Kristuksen ruumis tässä
ajassa. Jotta ilosanoma leviäisi, Kristus tarvitsee meitä, meidän suutamme,
jalkojamme ja käsiämme. Yhtä olennaista on se, että kirkko ja kristityt
tarvitsevat Kristusta. Ja ilman hän meillä ei ole sanomaa, ei myöskään voimaa
tai rohkeutta, ei valoa, ei iloa eikä rakkautta.”
