Nykyään törmää usein sellaiseen ajatukseen, että uskovien elämä olisi jotenkin niin ”hengellistä”, ettei siihen voi liittyä mitään maallisia rakenteita. Näin ajatellen kaikki kristilliset instituutiotkin olisivat turhia tai toisarvoisia. Tällainen idealismi voi näyttää kauniilta, mutta se on sinänsä aika hölmöä. Ilman kirkkoa ja sen rakenteita ei voi olla myöskään kirkon sanomaa: evankeliumia ylösnousseesta Kristuksesta.
Pietismin ja herätyskristillisyyden nousun myötä yhteiskunnalliset velvoitteet kärsivät jonkinlaisen arvonlaskun. Hengelliset kysymykset nousivat tärkeimmiksi, ja kansalaisvelvollisuuksia, mukaan lukien veronmaksua, saatettiin pitää jotenkin toisarvoisen. Ja kuitenkin myös se on tärkeä osa kristityn elämää. Joka kiertää veroja, tekee rikoksen, ja rikkoo myös Jumalan neljättä käskyä vastaan.
Tästä puhuu myös viime sunnuntain raamatuntekstit (mm. Matt. 17:24-27). Kahden valtakunnan kansalaisena kristityn elämään sisältyy myös yhteiskunnallisia velvollisuuksia. Evankeliumissa puhutaan temppeliveron maksamisesta. Sitä kai voisi verrata nykyajan kirkollisveroon. Kirkkokin perii veronsa, että voisi ylläpitää kirkkorakennukset, työntekijät ja toimintaa.
Jos emme koe kirkollisveroa aina mukavaksi, Jeesuksen evankeliumissa lausumat sanat koskettavat meitäkin. Miksi suotta suututtaisimme toisia, vaikkapa jättämällä veron maksamatta? Maksamatta jättäminen ei kohdistu vain instituutioon, vaan ennen muuta toiseen ihmiseen.
Toisaalta Jeesuksen sanoissa kuuluu kriittisyys. Jeesus sanoi: ”Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”
Jeesus ei kieltänyt maksamasta veroa temppeliin. Mutta hän kritisoi vallanpitäjiä siinä, että he sälyttävät taakat muiden kuin omien eturyhmiensä kannettavaksi.
Jeesus puhuu tässä Jumalan lapseudesta ja siihen liittyvästä, iankaikkisesta vapaudesta. Ja tähän lapseuteen sisältyy myös maallisten huolten helpottuminen. Tätähän kuvaa Pietarin kokema ihme. Hän oli ammatiltaan kalastaja. Hänen täytyi siis tehdä vain työnsä; hakea kala ja veronmaksukin hoitui.
Rikkauden tavoitteluun, optiopeliin tai yhteiskunnallisten velvoitteiden kiertoon ei sisälly siunausta. Siunaus on työssä. Vaikka vain niissä maallisissa ja yksinkertaisissakin velvollisuuksissa, joita teemme päivittäin.
perjantai 16. marraskuuta 2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Kiitos lähetysjuhlista!
Saimme viettää elo-syyskuun taitteen viikonloppuna Oulun hiippakunnan lähetysjuhlia täällä Pellossa. Viikonloppu oli kova koitos kaltaisellemme pienelle seurakunnalle. Mutta juhlat onnistuivat hienosta ja nyt on kiitosten aika!
Mieleni täyttää kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kun hän on kutsunut ja varustanut meidät pellolaiset valtakuntansa työhön. Emme ole kuitenkaan työssä yksin. Siksi olen kiitollinen naapuriseurakunnille, ylitorniolaisille ja kolarilaisille, jota auttoivat meitä myös ohjelman rakentamisessa. Myös hiippakunnan lähetystoimiston väki ohjasi hienosti suunnittelutyötä näiden puolentoista vuoden ajan. Ja tietenkin koko rovastinkunnan ja hiippakunnan lähetysystävät ja –vieraat ovat ansainneet kiitoksensa.
Aivan erityisesti haluan kiittää jokaista pellolaista, joka omalla panoksellaan mahdollisti hienot lähetysjuhlamme. Sanan virrassa oli hyvä olla. Oli hyvä todeta että puhalsimme yhteen hiileen. Ja että erilaisten lahjojen kautta vaikeatkin tilanteet saatiin ratkaistua.
Lähetysjuhlien järjestäminen oli paitsi välillä raskasta ja haastavaa, se oli ennen muuta hieno lahja seurakunnallemme. Se ohjasi toimintaamme seurakunnan perustehtävän äärelle, evankeliumin palvelukseen. Siihenhän meitä kehotetaan tämän pimenevän maailmanajan keskellä: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa.” (Joh. 12:35)
Sunnuntain saarnan lopuksi uusi kenttäpiispamme Pekka Särkiö kuvasi viikonlopun tunnelmia hienosti. Pellon jäähallissa Psalmin sana tuli todeksi: ”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.” (Ps 84:4) Siksi olen kiitollinen myös kuntamme päättäjille, että sivistystoimi huomioi hienosti koululaisten kanssa juhlamme.
Odotukset juhlien suhteen täyttyivät mielestäni hyvin. Lauantaina pääjuhlassa vieraita oli noin 600. Näin ollen kaikkiaan juhlilla vierailleiden määrä nousee yli tuhanteen. Juhlakutsu oli siis kuultu hyvin.
Kiitollinen olen myös kaikille teille, jotka kannustitte työtä tekeviä. Haasteiden keskellä tarvitaan kokemus yhteisöllisyydestä. Ja siitä, ettei tehty työ ole turhaa. Myöskään rukouspanosta ei voi aliarvioida. Kiitos kaikille teille, jotka muistitte juhlia ja valmistelutyötä esirukouksin.
Juhlat olivat sangen monipuoliset ja laajat. Siksi kaikkia vastuutehtäviä ei voi luetella erikseen tässä kirjoituksessa. haluamme kuitenkin muistaa kaikkia yhteisessä kiitosjuhlassa tiistaina 18.9. klo 18 seurakuntakodilla. Jumala siunatkoon kaikkia teitä, jotka olitte mukana toteuttamassa Sanan virrassa –lähetysjuhlia!
Mieleni täyttää kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kun hän on kutsunut ja varustanut meidät pellolaiset valtakuntansa työhön. Emme ole kuitenkaan työssä yksin. Siksi olen kiitollinen naapuriseurakunnille, ylitorniolaisille ja kolarilaisille, jota auttoivat meitä myös ohjelman rakentamisessa. Myös hiippakunnan lähetystoimiston väki ohjasi hienosti suunnittelutyötä näiden puolentoista vuoden ajan. Ja tietenkin koko rovastinkunnan ja hiippakunnan lähetysystävät ja –vieraat ovat ansainneet kiitoksensa.
Aivan erityisesti haluan kiittää jokaista pellolaista, joka omalla panoksellaan mahdollisti hienot lähetysjuhlamme. Sanan virrassa oli hyvä olla. Oli hyvä todeta että puhalsimme yhteen hiileen. Ja että erilaisten lahjojen kautta vaikeatkin tilanteet saatiin ratkaistua.
Lähetysjuhlien järjestäminen oli paitsi välillä raskasta ja haastavaa, se oli ennen muuta hieno lahja seurakunnallemme. Se ohjasi toimintaamme seurakunnan perustehtävän äärelle, evankeliumin palvelukseen. Siihenhän meitä kehotetaan tämän pimenevän maailmanajan keskellä: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa.” (Joh. 12:35)
Sunnuntain saarnan lopuksi uusi kenttäpiispamme Pekka Särkiö kuvasi viikonlopun tunnelmia hienosti. Pellon jäähallissa Psalmin sana tuli todeksi: ”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.” (Ps 84:4) Siksi olen kiitollinen myös kuntamme päättäjille, että sivistystoimi huomioi hienosti koululaisten kanssa juhlamme.
Odotukset juhlien suhteen täyttyivät mielestäni hyvin. Lauantaina pääjuhlassa vieraita oli noin 600. Näin ollen kaikkiaan juhlilla vierailleiden määrä nousee yli tuhanteen. Juhlakutsu oli siis kuultu hyvin.
Kiitollinen olen myös kaikille teille, jotka kannustitte työtä tekeviä. Haasteiden keskellä tarvitaan kokemus yhteisöllisyydestä. Ja siitä, ettei tehty työ ole turhaa. Myöskään rukouspanosta ei voi aliarvioida. Kiitos kaikille teille, jotka muistitte juhlia ja valmistelutyötä esirukouksin.
Juhlat olivat sangen monipuoliset ja laajat. Siksi kaikkia vastuutehtäviä ei voi luetella erikseen tässä kirjoituksessa. haluamme kuitenkin muistaa kaikkia yhteisessä kiitosjuhlassa tiistaina 18.9. klo 18 seurakuntakodilla. Jumala siunatkoon kaikkia teitä, jotka olitte mukana toteuttamassa Sanan virrassa –lähetysjuhlia!
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Tapaamisiin Lähetysjuhlilla!
Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat pidetään ensi viikonloppuna Pellossa. Juhlapaikkana on Koulukeskus ja Pellon kirkko. Päätilaisuudet toteutetaan Jäähallissa ja Rohki-hallissa. Tarkemman aikataulun ja ohjelmanpaikat näet ohessa.
Valitettavasti nimikkolähettimme Riikka Gammelin on estynyt tulemasta juhlille, mutta hänen kuulumisiaan kertoo avajaisissa siskonsa Hanna Gammelin-Ndegeya. Riikan paikan lauantain päiväjuhlassa ottaa Rovaniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Paula Päivinen. Paula on Pellosta lähtöisin, seurakuntamme entisiä aktiivinuoria, joka vieraili opiskelujensa lomassa Angolan lähetyskentällä. Näin hän voi olla rakentamassa siltaa tämän päivän nuorten ja lähetysmaailman välille tilaisuudessa, johon osallistuvat myös Pellon yläkoululaiset ja lukiolaiset.
Lauantaina yhteistilaisuuksia jäähallissa on kolme. Aamulla saamme kuulla terveiset Murmanskista ja Senegalista, päivällä Kiinasta ja kauempaa Venäjältä, ja klo 15 kokoonnumme raamattuvuoden päätilaisuuteen, hiippakunnalliseen Suomen Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaan. Siihen Etelä-Amerikasta terveiset tuo raamatunkääntäjä, tohtori Esteban Voth ja Suomen Pipliaseuran toimintaa valottaa puheenjohtaja Markku Kotila.
Pellon lähetysjuhlilla päästään ”Sanan virtaan”. Monipuolisten konserttien, kanavien ja tilaisuuksien kautta meille kerrotaan Jumalan armosta ja ilosanoman vaikutuksesta ihmisten elämässä. Jumalan Sanaa tutkien ja kuunnellen meistä itse kukin vahvistuu uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Raamatun Sana on kuin Pyhän Hengen virta meidän ihmisten luo. Se antaa meille voimaa Jumalalta ja kuljettaa sitten meitä toisten luo.
Tervetuloa lähetysjuhlille!
Valitettavasti nimikkolähettimme Riikka Gammelin on estynyt tulemasta juhlille, mutta hänen kuulumisiaan kertoo avajaisissa siskonsa Hanna Gammelin-Ndegeya. Riikan paikan lauantain päiväjuhlassa ottaa Rovaniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Paula Päivinen. Paula on Pellosta lähtöisin, seurakuntamme entisiä aktiivinuoria, joka vieraili opiskelujensa lomassa Angolan lähetyskentällä. Näin hän voi olla rakentamassa siltaa tämän päivän nuorten ja lähetysmaailman välille tilaisuudessa, johon osallistuvat myös Pellon yläkoululaiset ja lukiolaiset.
Lauantaina yhteistilaisuuksia jäähallissa on kolme. Aamulla saamme kuulla terveiset Murmanskista ja Senegalista, päivällä Kiinasta ja kauempaa Venäjältä, ja klo 15 kokoonnumme raamattuvuoden päätilaisuuteen, hiippakunnalliseen Suomen Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaan. Siihen Etelä-Amerikasta terveiset tuo raamatunkääntäjä, tohtori Esteban Voth ja Suomen Pipliaseuran toimintaa valottaa puheenjohtaja Markku Kotila.
Pellon lähetysjuhlilla päästään ”Sanan virtaan”. Monipuolisten konserttien, kanavien ja tilaisuuksien kautta meille kerrotaan Jumalan armosta ja ilosanoman vaikutuksesta ihmisten elämässä. Jumalan Sanaa tutkien ja kuunnellen meistä itse kukin vahvistuu uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Raamatun Sana on kuin Pyhän Hengen virta meidän ihmisten luo. Se antaa meille voimaa Jumalalta ja kuljettaa sitten meitä toisten luo.
Tervetuloa lähetysjuhlille!
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Seurakuntarakenteet muutoksessa
Kirkkohallitus asetti 26.3.2008 seurakuntien rakennemuutosprosessia varten ohjausryhmän, joka julkaisi loppuraporttinsa 12.1.2012. Sen mukaan seurakuntarakenteita haastavat mm. yleinen talouskehitys, kirkon jäsenmäärän kehitys ja kuntarakenteiden tulevat muutokset.
Ohjausryhmän mukaan seurakuntarakenteita on syytä kehittää, jotta seurakuntien perustehtävät voidaan hoitaa. Raportissa tuodaan esille kolme vaihtoehtoa: (1) Seurakunnat seuraavat edelleen kuntien kehitystä (eli kun kunnat liittyvät toisiinsa, myös seurakunnat tekevät niin), (2) Kirkon rakennetta kehitetään rovastikunta-rakennemallin mukaisesti ja (3) Kirkon rakennetta kehitetään vielä laajemman, hiippakunta-rakennemallin mukaisesti.
Raportissa meidän seurakunnallemme on tehty selvää vääryyttä. Rakennetun polarisaatio-mallin mukaisesti Pello olisi taloutensa puolesta ongelmaseurakunta, kun taas esim. naapurimme eivät ole sitä. "Punainen väri" oli saatu sillä perusteella, että kahtena peräkkäisenä vuonna seurakuntamme tilikauden tulos oli ollut negatiivinen. Tässä ei oltu otettu huomioon esim. seurakunnasta maksettuja keskusrahastomaksuja tai saatuja (lue: saamattomia) verotulojen täydennyksiä tai harkinnanvaraisia avustuksia. Niitä seurakuntaamme ei keskushallinnosta ole juurikaan saatu.
Nyt seurakunnilla on mahdollisuus antaa raportista palautetta. Koen, että paikallisuus on osa seurakunnan olemusta. Siksi pidän ongelmallisena sellaista tulevaisuuden skenaariota, että pellolaiset maksaisivat kirkollisveronsa esim. Rovaniemen, Tornion tai Oulun talousyksikköön, josta sitten määriteltäisiin ne "palvelut", joita Pellon alueella voidaan antaa. Luulen, että pellolaiset haluavat ennemmin maksaa niistä seurakunnan toimista, jotka he näkevät, kokevat, ja joihin he voivat itse vaikuttaa.
Toisaalta voisiko koko kirkon kokoisen, yhden talousyksikön perustaminen olla järkevää? Tällöin päästäisiin lopullisesti eroon kuntarajoista ja -muutoksista. Myös veronkantokulut pienenisivät. Seurakunta ei olisi enää taloudellisesti itsenäinen yksikkö, mutta voisiko se olla sitä toiminnallisesti? Eikö seurakunta ole kuitenkin olemukseltaan paikkakuntakohtainen tai paikallinen jumalanpalvelusyhteisö?
Ks. http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7785-kirkkoherra-kirkkoon-yksi-talousyksikko-ja-koko-maahan-sama-veroprosentti
Ohjausryhmän mukaan seurakuntarakenteita on syytä kehittää, jotta seurakuntien perustehtävät voidaan hoitaa. Raportissa tuodaan esille kolme vaihtoehtoa: (1) Seurakunnat seuraavat edelleen kuntien kehitystä (eli kun kunnat liittyvät toisiinsa, myös seurakunnat tekevät niin), (2) Kirkon rakennetta kehitetään rovastikunta-rakennemallin mukaisesti ja (3) Kirkon rakennetta kehitetään vielä laajemman, hiippakunta-rakennemallin mukaisesti.
Raportissa meidän seurakunnallemme on tehty selvää vääryyttä. Rakennetun polarisaatio-mallin mukaisesti Pello olisi taloutensa puolesta ongelmaseurakunta, kun taas esim. naapurimme eivät ole sitä. "Punainen väri" oli saatu sillä perusteella, että kahtena peräkkäisenä vuonna seurakuntamme tilikauden tulos oli ollut negatiivinen. Tässä ei oltu otettu huomioon esim. seurakunnasta maksettuja keskusrahastomaksuja tai saatuja (lue: saamattomia) verotulojen täydennyksiä tai harkinnanvaraisia avustuksia. Niitä seurakuntaamme ei keskushallinnosta ole juurikaan saatu.
Nyt seurakunnilla on mahdollisuus antaa raportista palautetta. Koen, että paikallisuus on osa seurakunnan olemusta. Siksi pidän ongelmallisena sellaista tulevaisuuden skenaariota, että pellolaiset maksaisivat kirkollisveronsa esim. Rovaniemen, Tornion tai Oulun talousyksikköön, josta sitten määriteltäisiin ne "palvelut", joita Pellon alueella voidaan antaa. Luulen, että pellolaiset haluavat ennemmin maksaa niistä seurakunnan toimista, jotka he näkevät, kokevat, ja joihin he voivat itse vaikuttaa.
Toisaalta voisiko koko kirkon kokoisen, yhden talousyksikön perustaminen olla järkevää? Tällöin päästäisiin lopullisesti eroon kuntarajoista ja -muutoksista. Myös veronkantokulut pienenisivät. Seurakunta ei olisi enää taloudellisesti itsenäinen yksikkö, mutta voisiko se olla sitä toiminnallisesti? Eikö seurakunta ole kuitenkin olemukseltaan paikkakuntakohtainen tai paikallinen jumalanpalvelusyhteisö?
Ks. http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7785-kirkkoherra-kirkkoon-yksi-talousyksikko-ja-koko-maahan-sama-veroprosentti
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Saarna RoutA -partiotapahtumassa
Millainen oli ihanteellinen partioryhmä? Miten se toimisi ja mitä siellä tehtäisiin?
Varmaankin hyvässä partioryhmässä kaikilla olisi mukava olla. Ketään ei kiusattaisi, ja kaikki saisivat osallistua tekemisiin ja touhuihin tasapuolisesti… Ja tietenkin tällaisessa ihanteellisessa partioryhmässä tehtäisiin vain hyviä ja opettavaisia asioita: autettaisiin vanhuksia tai sairaita. Tai tempaistaisiin torilla yhteisvastuun tai kehitysmaiden lasten hyväksi…
Jokainen meistä osaa kuvitella hyvän partioryhmän. Mutta kuka meistä on osallistunut sellaisen toimintaan? Luulen, että jokaisessa ryhmässä tulee joskus eripuraa. Syntyy riitoja. Ja jokainen meistä tempaisee mieluummin omaksi eduksi, oman ryhmän hyväksi, kuin auttaa toista. Se on tietenkin aika surullista.
Se kertoo siitä, että joskus meillä ihmisilläkin voi olla routaa sisimmässämme. Olemme kylmiä ja kovia toisia ihmisiä kohtaan ja pahoitamme toisen mielen. Silloin täytyy pyytää anteeksi ja tehdä sovinto. Ja yrittää aloittaa alusta uudelleen.
No ihanteellista partiovaltakuntaa me partiolaiset emme osaa tehdä, mutta Jeesus opetti meille myös taivasten valtakunnasta, joka on aivan totta. Hän vertasi ihmisen uskoa sinapinsiemeneen, joka on pieni siemen, mutta josta kasvaa suuri ja hieno kasvi. Varmaan olet joskus nähnyt pikkulintuja lintulaudalla tai sen läheisissä puissa. Niiden katseleminen on tosi hauskaa: ne hyppivät oksalta oksalle, käyvät talipallolla tai auringonkukan siementen luona, ja pyrähtävät taas puun suojiin syömään.
Tällainenhan suojaa antava asia usko on parhaimmillaan. Sen suojassa on hyvä olla. Ja uskon puu kasvattaa rakkauden hedelmiä. Niin, että ihmisten on vähän helpompi elää toistensa kanssa. Vähän parempi olla ja elää tätä elämää. Sillä uskova ihminen tietää, että Jumala pitää meistä huolta ja auttaa, kun on vaikeaa.
Jumalan sana synnyttää uskoa ja siksi on tärkeää, että me olemme tulleet tänne kirkkoon, Jumalan sanan äärelle. Sana synnyttää uskoa ja usko vaikuttaa meihin. Me tulemme Jumalan valtakunnan jäseniksi uskon ja kasteen kautta, ja me alamme elää uutta elämä Kristukselle. Se voi vaikuttaa meihin myös niin, että se ihanteellinen partiovaltakunta tulee lähemmäksi ja todemmaksi. Otamme huomioon toista, ja haluamme auttaa apua tarvitsevia, niin kuin partiolupauksessa ja -ihanteissa olemme luvanneet.
Minäpä kerron esimerkin tästä Pellon kirkosta. Tämä kirkko on rakennettu pian sotien jälkeen silloin kun saksalaiset sotilaat olivat tuhonneet melkein koko Lapin paetessaan täältä suomalaisia sotilaita. Suomalaiset ja pellolaisetkin oli silloin hyvin köyhiä, eikä meillä olisi ollut varaa rakentaa tällaista hienoa kirkkoa. Mutta silloin amerikkalaiset kristityt antoivat pellolaisillekin tukea, että tämä kirkko saatiin rakennettua. Mutta se ihmeellinen asia oli eräs saksalainen lentäjäsotilas. Siis yksi niistä ”vihollisista”, jotka olivat olleet tuhoamassa tämä aluetta. Hänen nimensä oli Gerhard Schmid.
Kun tämä Gerhard lensi sodan loppuessa lentokoneellaan yli Lapin maan, hänen tuli sääli, ja kun hän meni kotiin, hän päätti tehdä jotakin niiden pahojen tekojen hyvitykseksi, mitä saksalaiset olivat tehneet. Ja tämä Gerhard oli siviiliammatiltaan urkujen rakentaja, ja hän päätti auttaa meitä pellolaisia, lahjoittamalla tänne uuteen kirkkoon hienot, ja kalliit urut. Ne te näette tuolla takana, urkuparvella. Näin Jumala teki työtään tämä sotilaan sydämessä, niin että sotahommat vaihtuivat rauhantöihin. Siten Jumalan sana ja usko voi vaikuttaa jokaisessa meistä. Aamen.
Varmaankin hyvässä partioryhmässä kaikilla olisi mukava olla. Ketään ei kiusattaisi, ja kaikki saisivat osallistua tekemisiin ja touhuihin tasapuolisesti… Ja tietenkin tällaisessa ihanteellisessa partioryhmässä tehtäisiin vain hyviä ja opettavaisia asioita: autettaisiin vanhuksia tai sairaita. Tai tempaistaisiin torilla yhteisvastuun tai kehitysmaiden lasten hyväksi…
Jokainen meistä osaa kuvitella hyvän partioryhmän. Mutta kuka meistä on osallistunut sellaisen toimintaan? Luulen, että jokaisessa ryhmässä tulee joskus eripuraa. Syntyy riitoja. Ja jokainen meistä tempaisee mieluummin omaksi eduksi, oman ryhmän hyväksi, kuin auttaa toista. Se on tietenkin aika surullista.
Se kertoo siitä, että joskus meillä ihmisilläkin voi olla routaa sisimmässämme. Olemme kylmiä ja kovia toisia ihmisiä kohtaan ja pahoitamme toisen mielen. Silloin täytyy pyytää anteeksi ja tehdä sovinto. Ja yrittää aloittaa alusta uudelleen.
No ihanteellista partiovaltakuntaa me partiolaiset emme osaa tehdä, mutta Jeesus opetti meille myös taivasten valtakunnasta, joka on aivan totta. Hän vertasi ihmisen uskoa sinapinsiemeneen, joka on pieni siemen, mutta josta kasvaa suuri ja hieno kasvi. Varmaan olet joskus nähnyt pikkulintuja lintulaudalla tai sen läheisissä puissa. Niiden katseleminen on tosi hauskaa: ne hyppivät oksalta oksalle, käyvät talipallolla tai auringonkukan siementen luona, ja pyrähtävät taas puun suojiin syömään.
Tällainenhan suojaa antava asia usko on parhaimmillaan. Sen suojassa on hyvä olla. Ja uskon puu kasvattaa rakkauden hedelmiä. Niin, että ihmisten on vähän helpompi elää toistensa kanssa. Vähän parempi olla ja elää tätä elämää. Sillä uskova ihminen tietää, että Jumala pitää meistä huolta ja auttaa, kun on vaikeaa.
Jumalan sana synnyttää uskoa ja siksi on tärkeää, että me olemme tulleet tänne kirkkoon, Jumalan sanan äärelle. Sana synnyttää uskoa ja usko vaikuttaa meihin. Me tulemme Jumalan valtakunnan jäseniksi uskon ja kasteen kautta, ja me alamme elää uutta elämä Kristukselle. Se voi vaikuttaa meihin myös niin, että se ihanteellinen partiovaltakunta tulee lähemmäksi ja todemmaksi. Otamme huomioon toista, ja haluamme auttaa apua tarvitsevia, niin kuin partiolupauksessa ja -ihanteissa olemme luvanneet.
Minäpä kerron esimerkin tästä Pellon kirkosta. Tämä kirkko on rakennettu pian sotien jälkeen silloin kun saksalaiset sotilaat olivat tuhonneet melkein koko Lapin paetessaan täältä suomalaisia sotilaita. Suomalaiset ja pellolaisetkin oli silloin hyvin köyhiä, eikä meillä olisi ollut varaa rakentaa tällaista hienoa kirkkoa. Mutta silloin amerikkalaiset kristityt antoivat pellolaisillekin tukea, että tämä kirkko saatiin rakennettua. Mutta se ihmeellinen asia oli eräs saksalainen lentäjäsotilas. Siis yksi niistä ”vihollisista”, jotka olivat olleet tuhoamassa tämä aluetta. Hänen nimensä oli Gerhard Schmid.
Kun tämä Gerhard lensi sodan loppuessa lentokoneellaan yli Lapin maan, hänen tuli sääli, ja kun hän meni kotiin, hän päätti tehdä jotakin niiden pahojen tekojen hyvitykseksi, mitä saksalaiset olivat tehneet. Ja tämä Gerhard oli siviiliammatiltaan urkujen rakentaja, ja hän päätti auttaa meitä pellolaisia, lahjoittamalla tänne uuteen kirkkoon hienot, ja kalliit urut. Ne te näette tuolla takana, urkuparvella. Näin Jumala teki työtään tämä sotilaan sydämessä, niin että sotahommat vaihtuivat rauhantöihin. Siten Jumalan sana ja usko voi vaikuttaa jokaisessa meistä. Aamen.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Raamattuvuosi
Olemme viettäneet kristittyjen yhteistä rukousviikkoa. Rukouspäiväjulistuksessa tämä vuosi on nimetty Raamattuvuodeksi. ”Raamatun sana saavutti Suomen niemen ihmiset tuhat vuotta sitten... Suomen kirjakielen kehittyminen alkoi Mikael Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista lähes 470 vuotta sitten. Ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu julkaistiin 370 vuotta sitten.” Nykyinen Raamattumme täyttää nyt 20 vuotta ja Suomen Pipliaseuran 200 vuotta. Meillä on siis aihetta juhlia ja miettiä, mitä Raamattu meille merkitsee.
Siitä on yli 200 vuotta, kun Mary Jones, 16-vuotias walesilainen tyttö halusi saada ensimmäisen oman raamattunsa. Tuohon aikaan koulut olivat pappien pitämiä kiertokouluja, jossa Mary oli oppinut lukemaan, niiden harvojen joukossa, jotka tuolloin oppivat tämän taidon.
Tästä innostuneena hän halusi saada itselleen Raamatun, ja vaelsi 25 mailin matkan opettaja-pappi Thomas Charlesin luo, joka harrasti tuohon aikaan myös raamattujen myyntiä. Erään tarinaversion mukaan papilla ei kuitenkaan ollut sillä kerralla yhtään Raamattua, mutta kun hän kuuli, kuinka pitkä matkan tyttö oli kulkenut, hän antoi oman Raamattunsa tytölle.
Tämä kerrotaan olleen yksi sykäys sille walesilaiselle, englantilaiselle ja eurooppalaiselle raamattuliikkeelle, jonka hyviä hedelmiä me täällä Suomessakin olemme saaneet nauttia. Nuoren Maryn tapaus opettaa meille sen, mitä tarvitaan, että Jumalan sanoma ja evankeliumi voi levitä ja saa tilaa meidän elämässämme. Tarvitaan halu! Halu päästä Jumalan sanan ääreen ja ottaa vastaan sen siunaus. Tätä halua me toivomme ja rukoilemme myös tänne Pelloon.
Siitä on yli 200 vuotta, kun Mary Jones, 16-vuotias walesilainen tyttö halusi saada ensimmäisen oman raamattunsa. Tuohon aikaan koulut olivat pappien pitämiä kiertokouluja, jossa Mary oli oppinut lukemaan, niiden harvojen joukossa, jotka tuolloin oppivat tämän taidon.
Tästä innostuneena hän halusi saada itselleen Raamatun, ja vaelsi 25 mailin matkan opettaja-pappi Thomas Charlesin luo, joka harrasti tuohon aikaan myös raamattujen myyntiä. Erään tarinaversion mukaan papilla ei kuitenkaan ollut sillä kerralla yhtään Raamattua, mutta kun hän kuuli, kuinka pitkä matkan tyttö oli kulkenut, hän antoi oman Raamattunsa tytölle.
Tämä kerrotaan olleen yksi sykäys sille walesilaiselle, englantilaiselle ja eurooppalaiselle raamattuliikkeelle, jonka hyviä hedelmiä me täällä Suomessakin olemme saaneet nauttia. Nuoren Maryn tapaus opettaa meille sen, mitä tarvitaan, että Jumalan sanoma ja evankeliumi voi levitä ja saa tilaa meidän elämässämme. Tarvitaan halu! Halu päästä Jumalan sanan ääreen ja ottaa vastaan sen siunaus. Tätä halua me toivomme ja rukoilemme myös tänne Pelloon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)