sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syystoimissa

Syksy on hienoa aikaa. Saamme kiittää luonnon antimista, kun on kerätty marjoja ja sieniä. Eilen alkai hirvenpyynti, ja jälleen punanutut lähtivät liikkeelle veljellisissä porukoissaan. Viljelemisen ja varjelemisen käskyn mukaisesti meitä kehotetaan toimimaan vastuullisesti näissä syystoimissakin, kun korjaamme metsän viljaa. Ja tärkeintähän ei aina ole suinkaan saalis, vaan liikkuminen luonnossa, virkistyminen siellä, ihanassa vapaudessa.

Viime sunnuntain aiheena oli kristityn vapaus. Mitä se on? Epistolassa apostoli Paavali muistuttaa, ettemme enää saisi alistua orjuuden ikeeseen. Tällä hän viittasi vanhaan juutalaiseen lakiuskonnollisuuteen. Jeesus toi Jumalan armon näkyväksi, eikä enää ollut tilaa itse tehdylle hurskaudelle. Tärkeää on vain rakkautena vaikuttava usko. Ei muotomenot tai ihmisten perinnäissäännöt.

Tästä samastahan puhui viime viikolla katolisen kirkon uusi paavi. Hänenkin mukaansa kirkon tulee keskittyä armoon. Kirkon ei tule vain jankata moraalinäkemyksistään, joihin media kyllä mielellään jumittuu, vaan ennemmin tulee nähdä ihmisen elämäntilanne ja kohdata jokainen armollisesti, evankeliumista käsin.

Ehkä itse kullakin meistä on myös tällaisia omia tapoja ja päähänpinttymiä, joista emme tahdo päästä eroon. Vaikka ne eivät välttämättä palvelisi mitään hyvää, saatamme olla niissä kiinni. Ajattelemme että asiat on tehtävä niin kuin ne on aina tehty, eikä siinä ole tilaa uudelle. Tämä voi näkyä seurakunnassa, perheessä, tai missä tahansa yhteisössä. Ja kuitenkin kaikkea olisi hyvä tarkastella joskus alusta uudelleen, uudesta näkökulmasta.

Näinhän Jeesuskin uskalsi tehdä. Jeesus paransi vesipöhöä sairastavan miehen sapattina, vaikka se oli juutalaisen käsityksen mukaan lepopäivänä kiellettyä.

No, juutalaisella sapatti-perinteellä ei ole enää juuri minkäänlaista sananvaltaa meidän suomalaisten elämässä. Yhteiskunnassamme negatiivinen asenne pyhäpäiviä kohtaan on muodostunut jopa vapauden vastakohdaksi. Nyt meillä pyhänäkin on saatava kuluttaa, nyt sunnuntaisin ja arkipyhienkin paikalla on saatava tehdä työtä. Ja näin ihminen on sidottu kiinni tuotannon ja talouskasvun rattaisiin.

No, onneksi voimme, ainakin useimmat meistä, vielä nauttia sunnuntaista, ja vaikkapa kirkon jälkeenkin lähteä metsäretkelle, jos siltä tuntuu. Ja näin virkistyä Jumalan sanasta, luonnon kauneudesta, yhdessäolosta ja harrastuksista. Tätä merkitsee kristillinen vapaus. Eläminen Jumalan luomisjärjestyksessä, jossa työ ja lepo vuorottelevat parhaaksemme.