Seurakunnissa kesä on rippikoulujen ja konfirmaatiojuhlien
aikaa. Juhlallinen on myös ensimmäinen kesälomasunnuntai, sillä tänä vuonna se
on yksi suurista kirkkovuoden juhlapyhistä, Helluntai. Juhlatilanteista tekee juhlan se, että niissä
on paljon juhlavieraita; väkeä ”niin kuin helluntaiepistolassa”. Tämä viittaa
Apostolien teoissa kuvattuun Pyhän Hengen vuodattamiseen, jolloin paikalla oli
paljon ihmisiä, ulkomaita myöten.
Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu hieman monimutkaisestikin
suhteestaan Isä-Jumalaan. Ja Pyhästä Hengestä, joka on kristittyjen puolustaja
ja totuuden Henki. Tänä aikana me kristityt kaipaamme erityisesti puolustajaa,
kun yhteiskunnassa yritetään kieltää kristillisiä tapoja. Ja janoamme totuutta,
kun sanojamme vääristellään.
Jeesus korostaa omaa yhteyttään Isään, ja toisaalta yhteyttä
seuraajiinsa. Meidän Jumala-kuvamme mukaisesti Isä-Jumala ja Poika-Jumala ovat
yhtä. He ovat saman jumaluuden kaksi eri persoonaa. Mutta ei ole olemassa kahta
tai kolmea Jumalaa. Vain yksi Jumala, joka lähestyy meitä Isänä, Poikana ja
Pyhänä Henkenä. Persoonat ovat siis yhtä, ja samalla tavalla meidänkin tulisi
olla yhtä Jeesuksen kanssa ja toinen toisemme kanssa. Tämän saa aikaan Pyhä
Henki.
Yhteys Jumalaan löytyy vain seurakunnasta. Monesti kuulemme
ihmisten sanovan, että kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en minä siitä
Jeesuksesta välitä. Tällöinhän ei ole ymmärretty kristinuskon todellista
luonnetta armouskontona. Sitä, miten Jumala lähestyy meitä juuri poikansa,
Jeesuksen kautta. Ja pelastaa meidät hänen sijaiskärsimyksen vuoksi.
Tai sitten saatetaan sanoa, että kyllä minä uskon Jumalaan,
mutta en minä siihen seurakuntaa tarvitse. Ja kuitenkin Pyhä Henki toimii juuri
seurakunnassa. Siellä missä pidetään Sanaa ja Sakramentteja esillä. Missä
kokoonnutaan yhteen rukoilemaan ja käydään sovituksen aterialle.
Siellä Jumala on läsnä Henkensä kautta.
