torstai 23. marraskuuta 2017

Strategiatyöskentely

Kokoonnuimme viime tiistaina työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa järjestyksessä toiseen yhteiseen strategiatyöskentelyyn. Mukana olivat naapurista suurten seurakuntayhtymien avainhenkilöt: Kouvolasta lääninrovasti Keijo Gärdström ja Lahdesta veljeni, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Heikki Pelkonen. Mietimme illan aikana seurakuntayhtymän etuja ja haittoja. Sekä sitä, miten voisimme keventää itsenäisenä seurakuntana turhaa hallinnointia.

Seurakuntayhtymän haitoiksi todettiin seuraavat asiat: Päätöksenteko hajaantuu, suuri organisaation on jäykkä, tiedonkulku on haasteellisempaa, kaikkia työtovereita ei tunneta ja resurssien jakamiseen täytyy etsiä oikeudenmukainen malli. Hyötyjä taas ovat seuraavat: Yhtymässä yksittäinen seurakunta ei ole niin haavoittuvainen, siellä on erityisosaamista (erityisvirkoja), yhtymä on taloudellisesti vakaampi, kaikkea ei tarvitse tehdä joka seurakunnassa ja seurakunta voi paremmin keskittyä perustehtäväänsä, kun tukitoimia hoidetaan yhteisesti.

Ajattelen, että alle 6000 jäsenen seurakunnassa, missä työntekijöitä on 19, ei kannata hukata voimavaroja monimutkaisten prosessien pyörittämiseen. Kuten eräs luottamushenkilö sen hyvin sanoi: sisällöt ovat rakenteita tärkeämpiä. Meidän kaltaisessa seurakunnassa mahdollisuudet hallinnon keventämiseen ovat nähdäkseni seuraavat: 1) Työtä säätelevien asiakirjoja vähennetään ja päivitetään yksinkertaisemmiksi, 2) johtokunnat muutetaan toiminnallisemmiksi tiimeiksi ja 3) väliesimiesportaan toimintaa selkeytetään.

Illan esitykset saivat aikaan sekä positiivisia että negatiivia reaktioita. Keskustelussa mentiin välillä syvälle iittiläiseen historiaan, ja yritettiin löytää sieltä eväitä tähän päivään. Esityksen kaksi ulottuvuutta olin ajatellut ikään kuin toistensa vaihtoehdoiksi. Nykyisellä toimintamallilla pärjäämme huonosti, jos sitten ollenkaan. Seurakunnan toimintaan on löydyttävä luonnollisesti lisää resursseja, sillä toiminnan hallittu alasajo ei voi olla seurakuntatyön tarkoitus.

Seurakunnalla on tärkeä tehtävä, josta on pidettävä huolta ja jota on kehitettävä. Kun resurssit pienenevät jollakin aikavälillä seurakunnassamme on valittava joko seurakuntayhtymään liittyminen tai sitten paikallisten rakenteiden virtaviivaistaminen. Mieluummin kuin bankrotti ja kirkkohallituksen toimeenpanemat pakkotoimet.