Nyt on kiitoksen aika

Työni Pellon seurakunnassa alkaa olla tehty. Hain viime syksynä Iitin kirkkoherranvirkaa ja 19.2. pidetyssä vaalissa sain enimmät äänet. Tämä tarkoittaa, että perheemme muuttaa - jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti – touko-kesäkuun taitteessa Iittiin. Edessä on paljon avoimia kysymyksiä: Saammeko oman talon täällä Pellossa myytyä? Löydämmekö uuden kodin Iitistä? Miten Marin työkuviot järjestyvät? Entä lasten koulut? Näiden asioiden puolesta toivomme myös esirukousta.

Pellossa olemme viettäneet 17 hienoa vuotta. Toisaalta se on ollut myös haasteellista aikaa. Tänään pidimme viimeisen yhteisen työkokouksen. Tunnelma oli haikea. Virkistyspäivän iloksi meidät oli kutsuttu vierailulle seurakunnan entiseen leirikeskukseen. Nyt sen omistaa yksityinen taho, ja seurakunta saa nykyisin itse päättää, missä leirit pidetään. Maanantain kirkkoneuvostossa käsiteltiin edellisen vuoden tilinpäätöstä, joka kertoo, että seurakunnan talous on kohtuullisessa kunnossa.

Toivon, että em. asiat kuvastavat myös työrupeamaani täällä. Rakenteita on laitettu kuntoon, niin että seurakunnassa voidaan katsoa rohkeasti ja hyvällä mielin eteenpäin. Uskon, että ratkaisut ovat olleet oikeita, ja haluaisin päästä samanlaiseen rakentavaan työskentelykulttuuriin myös Iitissä. Paljon on epävarmuutta ja kysymyksiä ilmassa. Ne täytyy vain jättää rukouksessa taivaallisen Isän hoitoon.

Mielelläni esittelisin omia saavutuksiani työurani varrelta, mutta Jumalan valtakunnassa me ihmiset olemme aina saamapuolella, lahjojen vastaanottajia. Niin myös minä/me olemme olleet täällä Pellon seurakunnassa.

Viimeiset todelliset työtehtävät Pellossa teen maaliskuun puolivälissä. Mutta kutsun sinua mukaan kuuntelemaan lähtösaarnaani, jonka pidän Pellon kirkossa huhtikuun 9. päivänä. Saamme osallistua Herran pyhälle ehtoolliselle. Ja kirkonmenojen jälkeen juomme varmaankin myös kirkkokahvit seurakuntakodilla.

Olisi mukava, että voisimme jättää jäähyväisiä hyvällä mielin, vaikka tiedän, että olen loukannut joitakin seurakuntalaisia. Ja jotkut ovat loukanneet minua. Armo merkitsee sitä, että katsomme toista ihmistä ymmärtävästi ja annamme anteeksi. Ja rikkomustenkin jälkeen pyrimme elämään sisarina ja veljinä, Jeesuksen sovitustyöhön turvautuen.

Toivon, että tämä armo riittää sinulle. Ja minullekin.

Kynttilänpäivän YV-avaus

Tänään kynttilänpäivänä aloitetaan kirkon vuosittainen suurkeräys, yhteisvastuu. Pellon seurakunnassa keräykseen suhtaudutaan intohimoisesti ja ammattitaitoisesti. Keräystulokset ovat olleet täällä aina hyviä. Sillä ei kannata liikaa ylpeillä, mutta ei sitä tarvitse hävetäkään.

Johanneksen evankeliumin 12. luvussa Jeesus sanoo: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia."

Maailma on aika pimeä paikka, kun saamme kuulla viestejä ihmiskaupasta, maailmanlaajuisesta ilmiöstä, joka on tullut pakolaisuuden myötä myös meitä aivan lähelle. Siihen liittyy ihmisarvon polkemista, uhkailua, väkivaltaa, pakottamista, sieppaamista… Monenlaisia pimeitä asioita, joita vastaan nyt käynnistyvällä keräyksellä halutaan taistella.

Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Jokainen ihminen on äärettömän arvokas ja kunnioittamisen arvoinen. Eihän ihminen voi olla vain kulutustavaraa!?! Keräysteeman tärkeydestä muistutti eräs vanhempi pellolainen seurakunta-aktiivi: Nyt ollaan samanlaisissa tilanteissa, kuin maamme huutolaisvuosina. Auttamishalua löytyi!

Kynttilänpäivänä oli keskiajalla tapana siunata kirkoissa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Valon merkitys ymmärrettiin paremmin, kuin ehkä nykyään, sähkövalojen aikaan.

Kävin viime viikolla seurakunnan johdon päivillä Kuusamossa, Rukalla. Siellä oli menossa eräänlainen valotaidenäyttely ja oikeastaan koko Ruka-tunturi oli valaistu erivärisillä valoilla. Tokihan se oli hienon näköistä, mutta samalla mietiskelin, että mitähän tuo kaikki maksaa? Paljonko kuluu rahaa valtavien valonheitinten ja värivalojen polttamiseen.

Lähempi tarkastelu paljasti kuitenkin, että valonheittimet olivat uutta led-valotekniikkaa; siis sellaista, joiden energiankulutus on todella pieni vanhoihin polttimo-lamppuihin verrattuna. Tämän jälkeen valotaideteokset näyttivät jotenkin vielä paremmilta!

Meistä ihmisistä itsestämme on kiinni, mihin suuntaan maailmamme on menossa, ja miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin. Otammeko ajan haasteet vakavasti ja kaikkien ihmisarvon todesta. Siihen alkava yhteisvastuu-keräys on meitä kaikkia haastamassa. Haluammeko kulkea Kristus-valossa, rakkauden lähettiläinä?

Em. Johanneksen evankeliumin katkelma päättyy sanoihin: ”Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään.”

On aivan selvää, että Kristuksen läsnäolo tässä ajassa on jotakin muuta, kuin ulkoista valoa. Hänen läsnäolonsa tulee kuitenkin todeksi siellä, missä häntä rukoillaan aidosti ja pyyteettä. Missä hänen läsnäoloaan toivotaan ja kaivataan, elämän vaikeuksien ja kipujen keskelle. Kristus lähestyy meitä seurakunnassa, Sanan ja Sakramenttien kautta, ja siten pimeidenkin aikojen keskelle tulee valoa ja toivoa.

Siksi haluaisin olla rohkaisemassa tarttumaan siihen iankaikkiseen valkeuteen, jonka Vapahtajamme on tuonut mukanaan. Siten rakkautemme löytää myös oikean suunnan tässä elämässä. Tuo suunta ei ole ylöspäin, sillä ei Jumala luonut meitä rakastamaan vain häntä itseään. Ei Jumala ole vailla meidän huomiotamme, ei lopulta edes meidän kiintymystämme tai palvontaa. Mutta lähimmäiset tarvitsevat meitä: meidän rakkauttamme, huomiotamme, ja apuamme.