keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Isäinpäivänä

Raamattu opettaa, että meillä ihmisillä on yksi Isä, yksi Jumala, joka on luonut kaikki maailman ihmiset. Ja kaiken näkyväisen ja näkymättömänkin, niin kuin Nikean uskontunnustuksessa sanotaan.

Jaakobin kirjeessä sanotaan: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä…” Tai niin kuin vanha käännös sanoo: Valkeuksien Isältä.

Ja Heprealaiskirjeessä Jumalaa nimitetään henkien isäksi (12:9). Siis hän on kaikkien Isä, jopa henkivaltojen, valkeuksien, enkelien ja edesmenneiden pyhien Isä.

Näissä Raamatunkohdissa ja Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan kaiken luodun isäksi, koska hän on antanut luomakunnalle elämän. Hän on siis Luoja ja Isä, myös jokaisen ihmisen isä, vaikka jokainen ihminen ei tätä isyyttä tuntisikaan.

Meille kristityille Jumala ei kuitenkaan ole vain näin, vertauskuvallisesti isä. Hän on todellisesti isämme, johon voimme olla persoonallisessa yhteydessä. Vertauskuvaa enemmän me kristityt olemme Jumalan todellisia lapsia, sekä sisaria ja veljiä toistemme kanssa. Tästä kertoo Roomalaiskirje: ”Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: Abba! Isä!"

Meillä on siis todellisesti isä, kun Henki synnyttää meidät uuteen elämään ja uskossa tartumme Poikaan, vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Tämä on kokonaisvaltaista lapseutta ja seurakuntaperheen jäsenyyttä.

Raamattu kertoo myös, miten Jumala toimii lastensa parhaaksi. Miten hän rakastaa ihmisiä, jopa syntistä ihmistä ja ottaa luokseen tuhlaajapojankin. Nämä on tietenkin sellaisia kuvia isästä, johon me maalliset isät vain pyrimme ja johon me pyydämme Jumalalta taitoa ja voimaa.

Isäinpäivänä hyvä muistutus on neljäs käsky: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Itseäni on puhutellut uuden katekismuksen tähän käskyyn liittyvä selitys: lapset tarvitsevat vanhempiaan ja heillä on myös tarve tai oikeus kunnioittaa heitä. Meille nykypäivän isille on haaste olla kunnioituksen arvoisia.

Muita hyviä perheeseen liittyviä neuvoja mm. Efesolaiskirjeessä: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen.”

Rakkaus siis pyhittää perheen samalla tavalla, kuin Kristuksen rakkaus pyhittää seurakunnan. Eikä tässä rakkaudella tarkoiteta nyt sitä, miltä minusta tuntuu. Rakkaus on palvelua ja sitä, että tahtoo toiselle aina hyvää. Ja Paavali jatkaa: ”Jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.”

Eli löytyykö mieheltä rakkautta? Tai löytyykö vaimolta ja lapsilta kunnioitusta? Ne ovat tärkeitä kysymyksiä parisuhteessa ja perheessä.