Olimme viime viikonloppuna 44 pellolaisen kanssa retkellä
Kebnekaisen maisemissa. Retken järjestivät Pellon latu ja polku, Ponsi sekä
partiolaiset. Oma osuuteni oli järjestää sunnuntaina päätöshartaus Nikkaluoktan
kappeliin.
Kappeli oli vaikuttava kokemus, varsinkin kun sain kuulla sen
historiasta. Sen olivat lahjoittaneet seurakunnalle vuonna 1942
tunturikävijäkonkarit, Fjällkarlarnas klubb. Lahjoittajaseura oli kovien
tunturikävijöiden yhdistys, jonka pääsyvaatimuksena oli mm. sellaisen yli 1200
metriä korkean vuoren kiipeäminen, jolla ei aiemmin oltu käyty.
Nykyään Kebnekaisen ympäristössä taitaa olla vähemmän
tällaisia huippuja. Ruotsin korkeimmallekin huipulle, Sydtoppenille (2100 metriä)
kävelee kesäisin kymmeniä ihmisiä päivittäin. Meidänkin porukastamme yhdeksän.
Hyväkuntoinen pääsee huipulle normaaleilla vaellustaidoilla, jos sää sen
sallii. Tokihan matka ylös ja alas on rasittava ja saattaa kestää yli 12
tuntia. Yhtä hienoja elämyksiä Kebnekaisella tarjoaa myös mm. Tarfala-laakso,
jonka pohjukasta voi katsella yhtä aikaa neljää eri jäätikköä. Se on
harvinaista herkkua meille tasamaan asukkaille. Eikä ei kovinkaan kaukana.
Nikkaluoktan kappelin päätöshartaudessa lauloimme: ”Korkean
vuoren rinteille johti, Herra mut laupeudessaan. Matkani kulki huippua kohti.
Sieltä mä näin uuden maan.” Kyse on baptistipastori, ihmisoikeustaistelija
Martin Luther Kingin mukaan nimetystä laulusta. Kuuluisassa puheessaan tohtori King
liittyi Mooseksen elämään. Mooseshan johdatti valitun kansan orjuudesta
vapauteen, mutta sai itse nähdä luvatun maan enää vain etäältä, vuoren
rinteeltä, ennen kuolemaansa.
Vuoret ja erämaat ovat olleet perinteisesti Pyhän kohtaamisen
ja elämän suunnan tarkistamisen paikkoja. Sitä ne ovat olleet myös itselleni, sillä
koen vuorten jylhyyden edessä pyhää pelkoa. Erityisesti huomaan ihmiskunnan
vastuun viljelemisen ja varjelemisen käskyn edessä, kun olen saanut katsella vuoriston
jäätiköitä. Ilmakehän lämpenemisen vuoksi jäätiköt pienenevät, ja ihmisen
kyseenalaiset aikaansaannokset saavat konkreettisen muodon.
Mutta samalla luomakunnan kauneuden edessä koen suurta
ihmetystä. Tunturiseutujen kauneus antaa viitteitä iankaikkisesta päämäärästä
taivaan kodissa. Emme voi edes aavistaa, mitä kaikkea hienoa Jumalalla on
varattuna meitä varten. Mutta sen täytyy olla jotakin valtavaa, kun tämänkin
maailman hän on luonut jo näin kauniiksi.
Jeesuksen tähden saamme uskoa todeksi Martti Luther Kingin
laulun päätössanat: ”Uuden maan minä näin, ystäväin, meidät sinne hän johtaa.”
Vaikka luomakunnan kautta voimme saada aavistuksen taivaan kodista, sinne
pääsemme vain Kristuksen varassa.
Olen Mikko Pelkonen, Iitin seurakunnan kirkkoherra. Tälle palstalle kirjaan ajankohtaisia, työtäni koskevia asioita päiväkirjanomaisesti. Saarnojen ja hartauspuheiden kautta liityn myös vanhaan, parituhatvuotiseen uskonperintöön.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Iloa kesään
Viime viikonloppuna vietettiin
Juhannusta: keskikesän ja Johannes kastajan päivää. Moinalahden
leirikeskuksessa, Miekojärven rannalla oli hauskaa kokoontua kansanlaulukirkkoon.
Vaikka ulkona satoi vettä, Tuomaan kappelissa oli hyvä tunnelma. Lauluja
säestettiin hyvällä meiningillä haitarilla ja polkuharmoonilla, ja ihmiset
lauloivat reippaasti, niin kuin Sirkkakoskella aina.
Seurakunnan kesäohjelma on monipuolinen. Siinä on otettu huomioon paikallisuutta, kesäistä ympäristöä ja seurakunnan perusasioita. Toivon, että se tuottaa iloa kaikille seurakuntalaisillemme, kuten myös kesävieraille.
Su 30.6. klo 13-17 Juoksengin seurat nuorisoseuran talolla.
Su 14.7. klo 10 Meänkieliset kirkonmenot Pellon kirkossa, Esko Palovaara saarnaa (1963-syntyneiden juurihoitoviikonloppu).
Su 21.7. klo 18 Sanan ja rukouksen ilta Pyrevä-puistossa.
Su 11.8. klo 12 Pyhärukoukset vanhassa Vuoskun talossa (Konttajärvellä). Talo ja rukoukset ovat suurin piirtein samassa asussa kuin 100 vuotta sitten.
Su 18.8. Kirkot täyttää 60 vuotta. Klo 10 Juhlamessu Pellon kirkossa, kirkkokahvit ja historiakatsaus ja klo 18 Iltamessu Turtolan kirkossa, iltakahvit.
Pe 23.8. klo 18 Sanan ja rukouksen ilta Moinalahden leirikeskuksessa.
Tervetuloa mukaan!
Seurakunnan kesäohjelma on monipuolinen. Siinä on otettu huomioon paikallisuutta, kesäistä ympäristöä ja seurakunnan perusasioita. Toivon, että se tuottaa iloa kaikille seurakuntalaisillemme, kuten myös kesävieraille.
Su 30.6. klo 13-17 Juoksengin seurat nuorisoseuran talolla.
Su 14.7. klo 10 Meänkieliset kirkonmenot Pellon kirkossa, Esko Palovaara saarnaa (1963-syntyneiden juurihoitoviikonloppu).
Su 21.7. klo 18 Sanan ja rukouksen ilta Pyrevä-puistossa.
Su 11.8. klo 12 Pyhärukoukset vanhassa Vuoskun talossa (Konttajärvellä). Talo ja rukoukset ovat suurin piirtein samassa asussa kuin 100 vuotta sitten.
Su 18.8. Kirkot täyttää 60 vuotta. Klo 10 Juhlamessu Pellon kirkossa, kirkkokahvit ja historiakatsaus ja klo 18 Iltamessu Turtolan kirkossa, iltakahvit.
Pe 23.8. klo 18 Sanan ja rukouksen ilta Moinalahden leirikeskuksessa.
Tervetuloa mukaan!
tiistai 21. toukokuuta 2013
Matka jatkuu
Hain
viime syksynä Tornion kirkkoherran virkaa ja nyt toukokuun alussa sain
varmistuksen, etten tullut sinne valituksi. Kutsun virkaan sai ylivoimaisella
äänten enemmistöllä Simon kirkkoherra Martti Puontila. Itselläni työ jatkuu nyt
siis täällä Pellossa, missä on myös koti ja tutut kuviot.
Toivon,
että Jumala siunaa seurakuntiamme, ja kaikkien seurakunnan työntekijöiden
tekemän työn, myös tässä Kemi-Tornion rovastikunnassa. Hyvänä signaalina pidin
sitä, että Tornion vaali sujui sovinnollisessa ilmapiirissä ja
äänestysprosentti kohosi kohtuulliseksi. Kiitos myös kaikista kannustavista ja
ystävällisistä sanoista, joita sain ottaa vastaan prosessin aikana.
Papin virkaan tarvitaan seurakunnan kutsu. Kutsu tehdä työtä paikkakunnalla, Jumalan valtakunnan hyväksi. Sen kutsun on ensimmäisenä lausunut Kristus itse, kun hän kasteen yhteydessä on ottanut jokaisen kristityn omakseen. Aika ajoin on tarpeen tarkistaa kutsun aitoutta, sitä olemmeko olleet uskollisia, ja mihin suuntaan kutsu meitä johdattaa. Voi olla, että eri elämäntilanteissa kutsun kuuleminen on jäänyt taka-alalle, ja olemme erkaantuneet Jumalasta, ajautuneet harhaan.
Meitä kastettuja kristittyjä kutsutaan yhä uudelleen elämään todeksi kutsumustamme ja uskoa. Evankeliumikirja muistuttaa, että maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Jos epäröimme tai vitkastelemme, saattaa tarjottu tilaisuus mennä meiltä ohitse.
Ajattelen, että Tornion kirkkoherranvaali oli minulle oman kutsumukseni koeponnistus. Oletko sinä kokenut jotakin vastaavaa? Oletko koetellut omaa kutsumustasi? Voisiko luottamustehtävä seurakunnassa merkitä sitä? Tai vaikea elämäntilanne, jonka Jumala on sinulle antanut? Vai oletko menestynyt elämässäsi nyt niin hienosti, että kutsumukseen liittyvät kysymykset ovat jääneet taka-alalle?
Kutsumus seurakunnan tehtäviin on aina kahtalainen. Siihen liittyy oma halu ja toisten kutsu; siis oma sisäinen kutsumus ja seurakunnan valtuutus. Joskus tilanteet arjen keskellä tulevat yllättäen. Vaikeassa hetkessä tarvitaan kristittyä, joka voitkin ehkä olla juuri sinä. Silloin sisäiset asiat pitäisi olla järjestyksessä, että löytyisi alttius palvella ja todistaa.
Kutsun sinua mukaan seurakunnan tilaisuuksiin. Siellä saat ottaa vastaan Kristuksen kutsun armovälineiden ja evankeliumin yhteyteen. Ehkä sitä kautta avautuu myös kutsu ikuiseen elämään ja Jumalan valtakunnan vastuuseen.
Papin virkaan tarvitaan seurakunnan kutsu. Kutsu tehdä työtä paikkakunnalla, Jumalan valtakunnan hyväksi. Sen kutsun on ensimmäisenä lausunut Kristus itse, kun hän kasteen yhteydessä on ottanut jokaisen kristityn omakseen. Aika ajoin on tarpeen tarkistaa kutsun aitoutta, sitä olemmeko olleet uskollisia, ja mihin suuntaan kutsu meitä johdattaa. Voi olla, että eri elämäntilanteissa kutsun kuuleminen on jäänyt taka-alalle, ja olemme erkaantuneet Jumalasta, ajautuneet harhaan.
Meitä kastettuja kristittyjä kutsutaan yhä uudelleen elämään todeksi kutsumustamme ja uskoa. Evankeliumikirja muistuttaa, että maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Jos epäröimme tai vitkastelemme, saattaa tarjottu tilaisuus mennä meiltä ohitse.
Ajattelen, että Tornion kirkkoherranvaali oli minulle oman kutsumukseni koeponnistus. Oletko sinä kokenut jotakin vastaavaa? Oletko koetellut omaa kutsumustasi? Voisiko luottamustehtävä seurakunnassa merkitä sitä? Tai vaikea elämäntilanne, jonka Jumala on sinulle antanut? Vai oletko menestynyt elämässäsi nyt niin hienosti, että kutsumukseen liittyvät kysymykset ovat jääneet taka-alalle?
Kutsumus seurakunnan tehtäviin on aina kahtalainen. Siihen liittyy oma halu ja toisten kutsu; siis oma sisäinen kutsumus ja seurakunnan valtuutus. Joskus tilanteet arjen keskellä tulevat yllättäen. Vaikeassa hetkessä tarvitaan kristittyä, joka voitkin ehkä olla juuri sinä. Silloin sisäiset asiat pitäisi olla järjestyksessä, että löytyisi alttius palvella ja todistaa.
Kutsun sinua mukaan seurakunnan tilaisuuksiin. Siellä saat ottaa vastaan Kristuksen kutsun armovälineiden ja evankeliumin yhteyteen. Ehkä sitä kautta avautuu myös kutsu ikuiseen elämään ja Jumalan valtakunnan vastuuseen.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Tornion kirkkoherranvaali
Tornion seurakunnassa on käynnissä kirkkoherranvaali. Itse olen ehdokkaana toisella vaalisijalla. Ensimmäisellä vaalisijalla on Martti Puontila ja kolmannella Ville Väkeväinen.
Vaalissa voi äänestää seuraavasti ennakkoon:
Vaalissa voi äänestää seuraavasti ennakkoon:
Kirkkoherranvirastossa Parasniemessä 29.4.-3.5. klo 9-18
Suensaaren seurakuntatalolla ma 29.4., ti 30.4., to 2.5. ja pe 3.5. klo 9-18
Karungin seurakuntatalolla ma 29.4. klo 9-18
Arpelan seurakuntakodilla ti 30.4. klo 9-18
Kaakamon koululla to 2.5. 9-18
Ensimmäisenä vaalipäivänä su 5.5.2013:
Alatornion kirkossa klo 10 alkavan jumalanpalveluksen jälkeen ja päättyy kello 14
Tornion kirkossa klo 14.30-17
Karungin kirkossa klo 18-20
Sekä toisena vaalipäivänä ma 6.5.2013:
Karungin kirkossa klo 9-11
Tornion kirkossa klo 12-14
Alatornion kirkossa klo 15-18
Äänestäjä tarvitsee mukaansa henkilöllisyystodistuksen.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Työhakemus
Olen hakenut Tornion seurakunnan kirkkoherranvirkaa. Aika
näyttää, miten pyrkimyksessäni käy. Siitä päättää lopulta Tornion
seurakuntalaiset toukokuun 5. ja 6. päivänä pidettävässä vaalissa. Siksi kirjaan
tähän jotakin itsestäni, ikään kuin julkisena työhakemuksena.
Olen 41-vuotias, perheellinen mies. Nyt olen Pellon seurakunnan kirkkoherran virassa, joten tunnen seurakuntatyön piirteet kaikessa laajuudessaan. Olen seurannut aktiivisesti myös kirkon uudistushankkeita, sekä kuntauudistus- ja seurakuntarakennekeskusteluja.
Lapsuuteni olen viettänyt Kiimingissä ja Hyvinkäällä, missä isäni Hannu Pelkonen toimi kirkkoherrana ja äitini Irja Pelkonen (s. Tervo) uskonnon ja psykologian lehtorina. Tornio on minulle tuttu jo lapsuudestani, kun vierailin siellä Lilli-mummuni ja muiden sukulaisteni tykönä. Ukkini Veikko Tervo, joka menehtyi jo ennen syntymääni, toimi aikoinaan Tornion sähkölaitoksen johtajana, sekä maallikkosaarnaajana. Nuoruudessa olen toiminut Hyvinkään seurakuntanuorissa, Tuomas-yhteisössä, sekä tutustunut ulkomailla myös eri kirkkokuntiin.
Pääaineenani olen opiskellut Uuden Testamentin eksegetiikkaa. Teologin tehtävissä olen työskennellyt aiemmin Hyvinkään ja Paavalin seurakunnissa, sekä pappina Paavalin ja Pellon seurakunnissa. Pastoraalitutkinnon ja Seurakuntatyön johtamisen tutkinnon lisäksi olen suorittanut kirkon johtamiskoulutuksen kakkososan (KIRJO II A - Johtaminen seurakunnassa). Kirkkoherran virassa aloitin vuonna 2004 ja siten minulle on kertynyt hallinnollista osaamista, organisointikykyä sekä taito kohdata erilaisia ihmisiä.
Tunnen hyvin Tornionlaakson, ja sen seurakuntien ja herätysliikkeiden ominaispiirteet. Pellon seurakunnassa olen koostanut käytössä olevan pitkän aikavälin suunnitelman ja ollut mukana toteuttamassa hallintouudistusta, jossa seurakuntamme siirtyi johtokuntamallista tiimi-ajatteluun. Tiimi-rakenne toimii paremmin Pellon kaltaisessa pienessä seurakunnassa.
Pastoraalinen asenteeni on kansankirkollinen. Toivon, että jokainen seurakuntalainen voi kokea kotiseurakunnan tärkeäksi, uskon määrästä riippumatta. Tulevaisuudessa maallikkojen vastuunkanto edelleen korostuu kirkossamme. Samalla on tärkeää huolehtia työntekijöiden jaksamisesta.
Pärjään ruotsin kielellä, saksaa puhun hyvin ja englantia kohtuullisesti. Harrastuksiani ovat kitaransoitto, telemark-hiihto, retkeily, metsästys ja kalastus. Oheisista kirjoituksista ja elämänkerrasta (CV) saa tarkemman kuvan ajattelustani ja elämästäni. Ja vaalisaarnaani voi halutessaan tulla kuuntelemaan Alatornion kirkkoon sunnuntaina 14.4. klo 10.
Olen viihtynyt Pellon seurakunnassa 13 vuotta, ja nyt minä ja perheeni toivomme voivamme löytää uudet haasteet suuremmassa Tornion seurakunnassa. Pyydän siis tulla huomioiduksi, kun Tornioon valitaan uutta kirkkoherraa.
Kirkkoherranvaalin äänestysajat ja -paikat näet tästä!
Olen 41-vuotias, perheellinen mies. Nyt olen Pellon seurakunnan kirkkoherran virassa, joten tunnen seurakuntatyön piirteet kaikessa laajuudessaan. Olen seurannut aktiivisesti myös kirkon uudistushankkeita, sekä kuntauudistus- ja seurakuntarakennekeskusteluja.
Lapsuuteni olen viettänyt Kiimingissä ja Hyvinkäällä, missä isäni Hannu Pelkonen toimi kirkkoherrana ja äitini Irja Pelkonen (s. Tervo) uskonnon ja psykologian lehtorina. Tornio on minulle tuttu jo lapsuudestani, kun vierailin siellä Lilli-mummuni ja muiden sukulaisteni tykönä. Ukkini Veikko Tervo, joka menehtyi jo ennen syntymääni, toimi aikoinaan Tornion sähkölaitoksen johtajana, sekä maallikkosaarnaajana. Nuoruudessa olen toiminut Hyvinkään seurakuntanuorissa, Tuomas-yhteisössä, sekä tutustunut ulkomailla myös eri kirkkokuntiin.
Pääaineenani olen opiskellut Uuden Testamentin eksegetiikkaa. Teologin tehtävissä olen työskennellyt aiemmin Hyvinkään ja Paavalin seurakunnissa, sekä pappina Paavalin ja Pellon seurakunnissa. Pastoraalitutkinnon ja Seurakuntatyön johtamisen tutkinnon lisäksi olen suorittanut kirkon johtamiskoulutuksen kakkososan (KIRJO II A - Johtaminen seurakunnassa). Kirkkoherran virassa aloitin vuonna 2004 ja siten minulle on kertynyt hallinnollista osaamista, organisointikykyä sekä taito kohdata erilaisia ihmisiä.
Tunnen hyvin Tornionlaakson, ja sen seurakuntien ja herätysliikkeiden ominaispiirteet. Pellon seurakunnassa olen koostanut käytössä olevan pitkän aikavälin suunnitelman ja ollut mukana toteuttamassa hallintouudistusta, jossa seurakuntamme siirtyi johtokuntamallista tiimi-ajatteluun. Tiimi-rakenne toimii paremmin Pellon kaltaisessa pienessä seurakunnassa.
Pastoraalinen asenteeni on kansankirkollinen. Toivon, että jokainen seurakuntalainen voi kokea kotiseurakunnan tärkeäksi, uskon määrästä riippumatta. Tulevaisuudessa maallikkojen vastuunkanto edelleen korostuu kirkossamme. Samalla on tärkeää huolehtia työntekijöiden jaksamisesta.
Pärjään ruotsin kielellä, saksaa puhun hyvin ja englantia kohtuullisesti. Harrastuksiani ovat kitaransoitto, telemark-hiihto, retkeily, metsästys ja kalastus. Oheisista kirjoituksista ja elämänkerrasta (CV) saa tarkemman kuvan ajattelustani ja elämästäni. Ja vaalisaarnaani voi halutessaan tulla kuuntelemaan Alatornion kirkkoon sunnuntaina 14.4. klo 10.
Olen viihtynyt Pellon seurakunnassa 13 vuotta, ja nyt minä ja perheeni toivomme voivamme löytää uudet haasteet suuremmassa Tornion seurakunnassa. Pyydän siis tulla huomioiduksi, kun Tornioon valitaan uutta kirkkoherraa.
Kirkkoherranvaalin äänestysajat ja -paikat näet tästä!
Pellon seurakunnan toimintavuosi 2012
Pellon
seurakunnan toimintavuotta 2012 sävytti Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat ja
talouden tasapainottaminen.
Hiippakunnalliset lähetysjuhlat pidettiin Pellossa 31.8.-2.9. Jäähallissa, Rohki-hallissa sekä muissa koulukeskuksen tiloissa. Järjestelyt työllistivät seurakuntaa laajasti koko toimintavuoden ajan, mutta panostus kannatti. Saadun palautteen perusteella juhlat onnistuivat hienosti. Lähetysjuhlien teemana oli ”Sanan virrassa”. Näin liityttiin raamattuvuoden teemoihin ja Suomen Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaan. Pipliaseuran hiippakunnallinen pääjuhla pidettiin lauantaipäivänä. Arvokkaita juhlavieraita saatiin läheltä ja kaukaa, ja ilonaiheena oli myös Pellon kunnan ja erityisesti koulujen osallistuminen lähetysjuhlajärjestelyihin. Juhlavieraita pääjuhlassa oli lähes 700.
Jatkuva toiminnan ja talouden tasapainottaminen näkyi työvoiman vähentämisenä. Kun seurakuntaan ei ollut saatu - yrityksistä huolimatta - nuorisotyönohjaajaa, päätettiin vuoden alussa etsiä nuorisotyöstä vastaavaa pastoria. Näin nuorisotyönohjaajan virka jätettiin täyttämättä. Samalla lastenohjaaja-suntio otti hoitaakseen varhaisnuorisotyön tehtävät. Järjestely vaikutti onnistuneelta ja näin seurakunnan vuosiaihe ”Lapset ja nuoret” tuli huomioiduksi. Keväällä myös kanslistin virka jätettiin avoimeksi, ja kanslistin tehtäviä hoiti talouspäällikkö oman työnsä ohella.
Keväällä seurakunnassa pidettiin seuraviikko, ja helluntaina ruotsalaisten kanssa yhteinen pellolaisten kirkkopyhä. Piispa Samuel Salmi vieraili seurakunnassa yhteisvastuun sauvakävelytempauksessa, joka muodostui näin riemulliseksi piispansauvakävelyksi. Toimintavuonna seurakunnan kirkkokuoro täytti 50 vuotta, mikä huomioitiin erityisesti isäinpäivän juhlamessussa. Seurakunnan pitkäaikaisia työntekijöitä muistettiin seurakuntatyön kultaisilla ansiomerkeillä.
Kesällä kirkkoneuvosto päätti ottaa vanhat, hoitamattomat haudat tarkasteluun. ”Liputuksen” jälkeen ne haudat, joita omaiset eivät enää halua hoitaa, on tarkoitus lunastaa takaisin seurakunnalle. Hautausmaa-alueen täyttyminen on seurakunnalle tulevaisuuden haaste. Tästä kertoo myös se, että seurakunnassa haudattiin kertomusvuonna ennätykselliset 72 ihmistä (Pellon seurakuntalaisia 65). Seurakuntaan liittyi kertomusvuonna 7 ja kastettiin 18. Kirkosta eronneiden määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna oli ilahduttavan pieni, nimittäin 17. Vuoden lopulla seurakunnan jäsenmäärä oli 3273 (vähentymä 87).
Lähetysaktiivisuuden lisäksi Pellon seurakunta oli jälleen myös yhteisvastuukeräyksessä maan ”parhaita”. Vertailtaessa keräystulosta seurakunnan väkimäärään pellolaiset olivat kakkostilalla (19873,30 euroa, eli 5,91 euroa per seurakunnan jäsen). Samalla on kuitenkin kysyttävä kriittisesti, miltä seurakunnan oma taloudellinen tulevaisuus näyttää. Vaikka tilikauden tulos saatiin kertomusvuonna käännettyä pitkästä aikaa positiiviseksi (8709 euroa), olivat siihen johtaneet säätötoimet kovin ankarat.
Paikallisseurakunnan tulevaisuuden ja työntekijöiden jaksamisen kysymykset ovat nyt pitkälti yhteiskunnallisten ja kokonaiskirkollisten hankkeiden, mutta myös Raamatun lupausten varassa. Jeremian kirjassa Herra sanoo: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)
Hiippakunnalliset lähetysjuhlat pidettiin Pellossa 31.8.-2.9. Jäähallissa, Rohki-hallissa sekä muissa koulukeskuksen tiloissa. Järjestelyt työllistivät seurakuntaa laajasti koko toimintavuoden ajan, mutta panostus kannatti. Saadun palautteen perusteella juhlat onnistuivat hienosti. Lähetysjuhlien teemana oli ”Sanan virrassa”. Näin liityttiin raamattuvuoden teemoihin ja Suomen Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaan. Pipliaseuran hiippakunnallinen pääjuhla pidettiin lauantaipäivänä. Arvokkaita juhlavieraita saatiin läheltä ja kaukaa, ja ilonaiheena oli myös Pellon kunnan ja erityisesti koulujen osallistuminen lähetysjuhlajärjestelyihin. Juhlavieraita pääjuhlassa oli lähes 700.
Jatkuva toiminnan ja talouden tasapainottaminen näkyi työvoiman vähentämisenä. Kun seurakuntaan ei ollut saatu - yrityksistä huolimatta - nuorisotyönohjaajaa, päätettiin vuoden alussa etsiä nuorisotyöstä vastaavaa pastoria. Näin nuorisotyönohjaajan virka jätettiin täyttämättä. Samalla lastenohjaaja-suntio otti hoitaakseen varhaisnuorisotyön tehtävät. Järjestely vaikutti onnistuneelta ja näin seurakunnan vuosiaihe ”Lapset ja nuoret” tuli huomioiduksi. Keväällä myös kanslistin virka jätettiin avoimeksi, ja kanslistin tehtäviä hoiti talouspäällikkö oman työnsä ohella.
Keväällä seurakunnassa pidettiin seuraviikko, ja helluntaina ruotsalaisten kanssa yhteinen pellolaisten kirkkopyhä. Piispa Samuel Salmi vieraili seurakunnassa yhteisvastuun sauvakävelytempauksessa, joka muodostui näin riemulliseksi piispansauvakävelyksi. Toimintavuonna seurakunnan kirkkokuoro täytti 50 vuotta, mikä huomioitiin erityisesti isäinpäivän juhlamessussa. Seurakunnan pitkäaikaisia työntekijöitä muistettiin seurakuntatyön kultaisilla ansiomerkeillä.
Kesällä kirkkoneuvosto päätti ottaa vanhat, hoitamattomat haudat tarkasteluun. ”Liputuksen” jälkeen ne haudat, joita omaiset eivät enää halua hoitaa, on tarkoitus lunastaa takaisin seurakunnalle. Hautausmaa-alueen täyttyminen on seurakunnalle tulevaisuuden haaste. Tästä kertoo myös se, että seurakunnassa haudattiin kertomusvuonna ennätykselliset 72 ihmistä (Pellon seurakuntalaisia 65). Seurakuntaan liittyi kertomusvuonna 7 ja kastettiin 18. Kirkosta eronneiden määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna oli ilahduttavan pieni, nimittäin 17. Vuoden lopulla seurakunnan jäsenmäärä oli 3273 (vähentymä 87).
Lähetysaktiivisuuden lisäksi Pellon seurakunta oli jälleen myös yhteisvastuukeräyksessä maan ”parhaita”. Vertailtaessa keräystulosta seurakunnan väkimäärään pellolaiset olivat kakkostilalla (19873,30 euroa, eli 5,91 euroa per seurakunnan jäsen). Samalla on kuitenkin kysyttävä kriittisesti, miltä seurakunnan oma taloudellinen tulevaisuus näyttää. Vaikka tilikauden tulos saatiin kertomusvuonna käännettyä pitkästä aikaa positiiviseksi (8709 euroa), olivat siihen johtaneet säätötoimet kovin ankarat.
Paikallisseurakunnan tulevaisuuden ja työntekijöiden jaksamisen kysymykset ovat nyt pitkälti yhteiskunnallisten ja kokonaiskirkollisten hankkeiden, mutta myös Raamatun lupausten varassa. Jeremian kirjassa Herra sanoo: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)
perjantai 16. marraskuuta 2012
Veronmaksu on kristityn kutsumus
Nykyään törmää usein sellaiseen ajatukseen, että uskovien elämä olisi jotenkin niin ”hengellistä”, ettei siihen voi liittyä mitään maallisia rakenteita. Näin ajatellen kaikki kristilliset instituutiotkin olisivat turhia tai toisarvoisia. Tällainen idealismi voi näyttää kauniilta, mutta se on sinänsä aika hölmöä. Ilman kirkkoa ja sen rakenteita ei voi olla myöskään kirkon sanomaa: evankeliumia ylösnousseesta Kristuksesta.
Pietismin ja herätyskristillisyyden nousun myötä yhteiskunnalliset velvoitteet kärsivät jonkinlaisen arvonlaskun. Hengelliset kysymykset nousivat tärkeimmiksi, ja kansalaisvelvollisuuksia, mukaan lukien veronmaksua, saatettiin pitää jotenkin toisarvoisen. Ja kuitenkin myös se on tärkeä osa kristityn elämää. Joka kiertää veroja, tekee rikoksen, ja rikkoo myös Jumalan neljättä käskyä vastaan.
Tästä puhuu myös viime sunnuntain raamatuntekstit (mm. Matt. 17:24-27). Kahden valtakunnan kansalaisena kristityn elämään sisältyy myös yhteiskunnallisia velvollisuuksia. Evankeliumissa puhutaan temppeliveron maksamisesta. Sitä kai voisi verrata nykyajan kirkollisveroon. Kirkkokin perii veronsa, että voisi ylläpitää kirkkorakennukset, työntekijät ja toimintaa.
Jos emme koe kirkollisveroa aina mukavaksi, Jeesuksen evankeliumissa lausumat sanat koskettavat meitäkin. Miksi suotta suututtaisimme toisia, vaikkapa jättämällä veron maksamatta? Maksamatta jättäminen ei kohdistu vain instituutioon, vaan ennen muuta toiseen ihmiseen.
Toisaalta Jeesuksen sanoissa kuuluu kriittisyys. Jeesus sanoi: ”Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”
Jeesus ei kieltänyt maksamasta veroa temppeliin. Mutta hän kritisoi vallanpitäjiä siinä, että he sälyttävät taakat muiden kuin omien eturyhmiensä kannettavaksi.
Jeesus puhuu tässä Jumalan lapseudesta ja siihen liittyvästä, iankaikkisesta vapaudesta. Ja tähän lapseuteen sisältyy myös maallisten huolten helpottuminen. Tätähän kuvaa Pietarin kokema ihme. Hän oli ammatiltaan kalastaja. Hänen täytyi siis tehdä vain työnsä; hakea kala ja veronmaksukin hoitui.
Rikkauden tavoitteluun, optiopeliin tai yhteiskunnallisten velvoitteiden kiertoon ei sisälly siunausta. Siunaus on työssä. Vaikka vain niissä maallisissa ja yksinkertaisissakin velvollisuuksissa, joita teemme päivittäin.
Pietismin ja herätyskristillisyyden nousun myötä yhteiskunnalliset velvoitteet kärsivät jonkinlaisen arvonlaskun. Hengelliset kysymykset nousivat tärkeimmiksi, ja kansalaisvelvollisuuksia, mukaan lukien veronmaksua, saatettiin pitää jotenkin toisarvoisen. Ja kuitenkin myös se on tärkeä osa kristityn elämää. Joka kiertää veroja, tekee rikoksen, ja rikkoo myös Jumalan neljättä käskyä vastaan.
Tästä puhuu myös viime sunnuntain raamatuntekstit (mm. Matt. 17:24-27). Kahden valtakunnan kansalaisena kristityn elämään sisältyy myös yhteiskunnallisia velvollisuuksia. Evankeliumissa puhutaan temppeliveron maksamisesta. Sitä kai voisi verrata nykyajan kirkollisveroon. Kirkkokin perii veronsa, että voisi ylläpitää kirkkorakennukset, työntekijät ja toimintaa.
Jos emme koe kirkollisveroa aina mukavaksi, Jeesuksen evankeliumissa lausumat sanat koskettavat meitäkin. Miksi suotta suututtaisimme toisia, vaikkapa jättämällä veron maksamatta? Maksamatta jättäminen ei kohdistu vain instituutioon, vaan ennen muuta toiseen ihmiseen.
Toisaalta Jeesuksen sanoissa kuuluu kriittisyys. Jeesus sanoi: ”Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”
Jeesus ei kieltänyt maksamasta veroa temppeliin. Mutta hän kritisoi vallanpitäjiä siinä, että he sälyttävät taakat muiden kuin omien eturyhmiensä kannettavaksi.
Jeesus puhuu tässä Jumalan lapseudesta ja siihen liittyvästä, iankaikkisesta vapaudesta. Ja tähän lapseuteen sisältyy myös maallisten huolten helpottuminen. Tätähän kuvaa Pietarin kokema ihme. Hän oli ammatiltaan kalastaja. Hänen täytyi siis tehdä vain työnsä; hakea kala ja veronmaksukin hoitui.
Rikkauden tavoitteluun, optiopeliin tai yhteiskunnallisten velvoitteiden kiertoon ei sisälly siunausta. Siunaus on työssä. Vaikka vain niissä maallisissa ja yksinkertaisissakin velvollisuuksissa, joita teemme päivittäin.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Kiitos lähetysjuhlista!
Saimme viettää elo-syyskuun taitteen viikonloppuna Oulun hiippakunnan lähetysjuhlia täällä Pellossa. Viikonloppu oli kova koitos kaltaisellemme pienelle seurakunnalle. Mutta juhlat onnistuivat hienosta ja nyt on kiitosten aika!
Mieleni täyttää kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kun hän on kutsunut ja varustanut meidät pellolaiset valtakuntansa työhön. Emme ole kuitenkaan työssä yksin. Siksi olen kiitollinen naapuriseurakunnille, ylitorniolaisille ja kolarilaisille, jota auttoivat meitä myös ohjelman rakentamisessa. Myös hiippakunnan lähetystoimiston väki ohjasi hienosti suunnittelutyötä näiden puolentoista vuoden ajan. Ja tietenkin koko rovastinkunnan ja hiippakunnan lähetysystävät ja –vieraat ovat ansainneet kiitoksensa.
Aivan erityisesti haluan kiittää jokaista pellolaista, joka omalla panoksellaan mahdollisti hienot lähetysjuhlamme. Sanan virrassa oli hyvä olla. Oli hyvä todeta että puhalsimme yhteen hiileen. Ja että erilaisten lahjojen kautta vaikeatkin tilanteet saatiin ratkaistua.
Lähetysjuhlien järjestäminen oli paitsi välillä raskasta ja haastavaa, se oli ennen muuta hieno lahja seurakunnallemme. Se ohjasi toimintaamme seurakunnan perustehtävän äärelle, evankeliumin palvelukseen. Siihenhän meitä kehotetaan tämän pimenevän maailmanajan keskellä: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa.” (Joh. 12:35)
Sunnuntain saarnan lopuksi uusi kenttäpiispamme Pekka Särkiö kuvasi viikonlopun tunnelmia hienosti. Pellon jäähallissa Psalmin sana tuli todeksi: ”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.” (Ps 84:4) Siksi olen kiitollinen myös kuntamme päättäjille, että sivistystoimi huomioi hienosti koululaisten kanssa juhlamme.
Odotukset juhlien suhteen täyttyivät mielestäni hyvin. Lauantaina pääjuhlassa vieraita oli noin 600. Näin ollen kaikkiaan juhlilla vierailleiden määrä nousee yli tuhanteen. Juhlakutsu oli siis kuultu hyvin.
Kiitollinen olen myös kaikille teille, jotka kannustitte työtä tekeviä. Haasteiden keskellä tarvitaan kokemus yhteisöllisyydestä. Ja siitä, ettei tehty työ ole turhaa. Myöskään rukouspanosta ei voi aliarvioida. Kiitos kaikille teille, jotka muistitte juhlia ja valmistelutyötä esirukouksin.
Juhlat olivat sangen monipuoliset ja laajat. Siksi kaikkia vastuutehtäviä ei voi luetella erikseen tässä kirjoituksessa. haluamme kuitenkin muistaa kaikkia yhteisessä kiitosjuhlassa tiistaina 18.9. klo 18 seurakuntakodilla. Jumala siunatkoon kaikkia teitä, jotka olitte mukana toteuttamassa Sanan virrassa –lähetysjuhlia!
Mieleni täyttää kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kun hän on kutsunut ja varustanut meidät pellolaiset valtakuntansa työhön. Emme ole kuitenkaan työssä yksin. Siksi olen kiitollinen naapuriseurakunnille, ylitorniolaisille ja kolarilaisille, jota auttoivat meitä myös ohjelman rakentamisessa. Myös hiippakunnan lähetystoimiston väki ohjasi hienosti suunnittelutyötä näiden puolentoista vuoden ajan. Ja tietenkin koko rovastinkunnan ja hiippakunnan lähetysystävät ja –vieraat ovat ansainneet kiitoksensa.
Aivan erityisesti haluan kiittää jokaista pellolaista, joka omalla panoksellaan mahdollisti hienot lähetysjuhlamme. Sanan virrassa oli hyvä olla. Oli hyvä todeta että puhalsimme yhteen hiileen. Ja että erilaisten lahjojen kautta vaikeatkin tilanteet saatiin ratkaistua.
Lähetysjuhlien järjestäminen oli paitsi välillä raskasta ja haastavaa, se oli ennen muuta hieno lahja seurakunnallemme. Se ohjasi toimintaamme seurakunnan perustehtävän äärelle, evankeliumin palvelukseen. Siihenhän meitä kehotetaan tämän pimenevän maailmanajan keskellä: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa.” (Joh. 12:35)
Sunnuntain saarnan lopuksi uusi kenttäpiispamme Pekka Särkiö kuvasi viikonlopun tunnelmia hienosti. Pellon jäähallissa Psalmin sana tuli todeksi: ”Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.” (Ps 84:4) Siksi olen kiitollinen myös kuntamme päättäjille, että sivistystoimi huomioi hienosti koululaisten kanssa juhlamme.
Odotukset juhlien suhteen täyttyivät mielestäni hyvin. Lauantaina pääjuhlassa vieraita oli noin 600. Näin ollen kaikkiaan juhlilla vierailleiden määrä nousee yli tuhanteen. Juhlakutsu oli siis kuultu hyvin.
Kiitollinen olen myös kaikille teille, jotka kannustitte työtä tekeviä. Haasteiden keskellä tarvitaan kokemus yhteisöllisyydestä. Ja siitä, ettei tehty työ ole turhaa. Myöskään rukouspanosta ei voi aliarvioida. Kiitos kaikille teille, jotka muistitte juhlia ja valmistelutyötä esirukouksin.
Juhlat olivat sangen monipuoliset ja laajat. Siksi kaikkia vastuutehtäviä ei voi luetella erikseen tässä kirjoituksessa. haluamme kuitenkin muistaa kaikkia yhteisessä kiitosjuhlassa tiistaina 18.9. klo 18 seurakuntakodilla. Jumala siunatkoon kaikkia teitä, jotka olitte mukana toteuttamassa Sanan virrassa –lähetysjuhlia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)