Seurakuntavaaleissa valittiin luottamushenkilöt
seurakuntien päättäviin elimiin. Meillä Iitissä 19 kirkkovaltuutettua vuosille
2019-2022. Ehdokkaista vain puolet tuli valituksi, mutta toivoisin, että myös
se toinen puoli antaisi lahjansa seurakunnan käyttöön, vaikkapa
vapaaehtoistyössä, tiimeissä tai johtokunnissa.
Hieman surullista tällaisissa (vaikkapa sitten
kirkkoherran tai kirkkovaltuuston) vaaleissa on se, että siinä mitataan
inhimillistä suosiota. Toiset menestyvät toisia paremmin, ja saattavat esiintyä
sen mukaisesti, kuin uusina kuninkaina. Kuitenkin vaalin tulos valtuuttaa
lähinnä vain työhön, vaivaan ja palveluun. Näin Iitin seurakuntavaalien ääniharavakin
totesi realistisesti: ”Nyt on sitten käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin.”
Adventin sanoma kertoo Jeesuksen suhteesta valtaan ja
suosioon. Hänethän otettiin vastaan kuin uusi kuningas, jolta odotettiin
paljon. Ihmiset riemuitsivat, heiluttelivat Jerusalemin kaduilla palmunlehviä,
ja huusivat Hoosiannaa, joka merkitsee ”Auta, pelasta!”
Minkälaiseen kuninkuuteen Jeesus sitten sai kutsun ja
valtuutuksen? Ei menestykseen ja kunniaan, vaan nöyryyteen, uhrautumiseen ja
lopulta ristinkuolemaan. Tällaiseen asenteeseen hän kutsuu myös meitä,
seuraajiaan. Että pitäisimme kiinni siitä, mikä on Jumalan sanan valossa
oikein, vaikkei se saisi suurta kannatusta ja suosiota ihmisten keskuudessa.
Uuden kirkkovuoden alkaessa, nyt adventtisunnuntaina,
seurakunnassamme otetaan käyttöön uusi jumalanpalvelusohje. Sen mukaisesti
pyrimme siihen, että messu ei ole esitys, vaan seurakunnan yhteinen juhla, jota
kaikki voivat olla toteuttamassa. Näin Jeesuksen opettamaa palvelun mieltä voi
osoittaa vaikkapa seurakunnan jumalanpalveluselämässä. Ei sinne tarvita vain
niitä, jotka osaavat esiintyä näyttävästi tai pitää hienoja puheita. Myös
pienet tehtävät ovat tärkeitä, ja niiden toteutus voivat puhutella muita kirkkoon
tulleita.
