Työhakemus

Olen hakenut Tornion seurakunnan kirkkoherranvirkaa. Aika näyttää, miten pyrkimyksessäni käy. Siitä päättää lopulta Tornion seurakuntalaiset toukokuun 5. ja 6. päivänä pidettävässä vaalissa. Siksi kirjaan tähän jotakin itsestäni, ikään kuin julkisena työhakemuksena.

Olen 41-vuotias, perheellinen mies. Nyt olen Pellon seurakunnan kirkkoherran virassa, joten tunnen seurakuntatyön piirteet kaikessa laajuudessaan. Olen seurannut aktiivisesti myös kirkon uudistushankkeita, sekä kuntauudistus- ja seurakuntarakennekeskusteluja.

Lapsuuteni olen viettänyt Kiimingissä ja Hyvinkäällä, missä isäni Hannu Pelkonen toimi kirkkoherrana ja äitini Irja Pelkonen (s. Tervo) uskonnon ja psykologian lehtorina. Tornio on minulle tuttu jo lapsuudestani, kun vierailin siellä Lilli-mummuni ja muiden sukulaisteni tykönä. Ukkini Veikko Tervo, joka menehtyi jo ennen syntymääni, toimi aikoinaan Tornion sähkölaitoksen johtajana, sekä maallikkosaarnaajana. Nuoruudessa olen toiminut Hyvinkään seurakuntanuorissa, Tuomas-yhteisössä, sekä tutustunut ulkomailla myös eri kirkkokuntiin.

Pääaineenani olen opiskellut Uuden Testamentin eksegetiikkaa. Teologin tehtävissä olen työskennellyt aiemmin Hyvinkään ja Paavalin seurakunnissa, sekä pappina Paavalin ja Pellon seurakunnissa. Pastoraalitutkinnon ja Seurakuntatyön johtamisen tutkinnon lisäksi olen suorittanut kirkon johtamiskoulutuksen kakkososan (KIRJO II A - Johtaminen seurakunnassa). Kirkkoherran virassa aloitin vuonna 2004 ja siten minulle on kertynyt hallinnollista osaamista, organisointikykyä sekä taito kohdata erilaisia ihmisiä.

Tunnen hyvin Tornionlaakson, ja sen seurakuntien ja herätysliikkeiden ominaispiirteet. Pellon seurakunnassa olen koostanut käytössä olevan pitkän aikavälin suunnitelman ja ollut mukana toteuttamassa hallintouudistusta, jossa seurakuntamme siirtyi johtokuntamallista tiimi-ajatteluun. Tiimi-rakenne toimii paremmin Pellon kaltaisessa pienessä seurakunnassa.

Pastoraalinen asenteeni on kansankirkollinen. Toivon, että jokainen seurakuntalainen voi kokea kotiseurakunnan tärkeäksi, uskon määrästä riippumatta. Tulevaisuudessa maallikkojen vastuunkanto edelleen korostuu kirkossamme. Samalla on tärkeää huolehtia työntekijöiden jaksamisesta.

Pärjään ruotsin kielellä, saksaa puhun hyvin ja englantia kohtuullisesti. Harrastuksiani ovat kitaransoitto, telemark-hiihto, retkeily, metsästys ja kalastus. Oheisista kirjoituksista ja elämänkerrasta (CV) saa tarkemman kuvan ajattelustani ja elämästäni. Ja vaalisaarnaani voi halutessaan tulla kuuntelemaan Alatornion kirkkoon sunnuntaina 14.4. klo 10.

Olen viihtynyt Pellon seurakunnassa 13 vuotta, ja nyt minä ja perheeni toivomme voivamme löytää uudet haasteet suuremmassa Tornion seurakunnassa. Pyydän siis tulla huomioiduksi, kun Tornioon valitaan uutta kirkkoherraa.

Kirkkoherranvaalin äänestysajat ja -paikat näet tästä!

Pellon seurakunnan toimintavuosi 2012

Pellon seurakunnan toimintavuotta 2012 sävytti Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat ja talouden tasapainottaminen.

Hiippakunnalliset lähetysjuhlat pidettiin Pellossa 31.8.-2.9. Jäähallissa, Rohki-hallissa sekä muissa koulukeskuksen tiloissa. Järjestelyt työllistivät seurakuntaa laajasti koko toimintavuoden ajan, mutta panostus kannatti. Saadun palautteen perusteella juhlat onnistuivat hienosti. Lähetysjuhlien teemana oli ”Sanan virrassa”. Näin liityttiin raamattuvuoden teemoihin ja Suomen Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaan. Pipliaseuran hiippakunnallinen pääjuhla pidettiin lauantaipäivänä. Arvokkaita juhlavieraita saatiin läheltä ja kaukaa, ja ilonaiheena oli myös Pellon kunnan ja erityisesti koulujen osallistuminen lähetysjuhlajärjestelyihin. Juhlavieraita pääjuhlassa oli lähes 700.

Jatkuva toiminnan ja talouden tasapainottaminen näkyi työvoiman vähentämisenä. Kun seurakuntaan ei ollut saatu - yrityksistä huolimatta - nuorisotyönohjaajaa, päätettiin vuoden alussa etsiä nuorisotyöstä vastaavaa pastoria. Näin nuorisotyönohjaajan virka jätettiin täyttämättä. Samalla lastenohjaaja-suntio otti hoitaakseen varhaisnuorisotyön tehtävät. Järjestely vaikutti onnistuneelta ja näin seurakunnan vuosiaihe ”Lapset ja nuoret” tuli huomioiduksi. Keväällä myös kanslistin virka jätettiin avoimeksi, ja kanslistin tehtäviä hoiti talouspäällikkö oman työnsä ohella.

Keväällä seurakunnassa pidettiin seuraviikko, ja helluntaina ruotsalaisten kanssa yhteinen pellolaisten kirkkopyhä. Piispa Samuel Salmi vieraili seurakunnassa yhteisvastuun sauvakävelytempauksessa, joka muodostui näin riemulliseksi piispansauvakävelyksi. Toimintavuonna seurakunnan kirkkokuoro täytti 50 vuotta, mikä huomioitiin erityisesti isäinpäivän juhlamessussa. Seurakunnan pitkäaikaisia työntekijöitä muistettiin seurakuntatyön kultaisilla ansiomerkeillä.

Kesällä kirkkoneuvosto päätti ottaa vanhat, hoitamattomat haudat tarkasteluun. ”Liputuksen” jälkeen ne haudat, joita omaiset eivät enää halua hoitaa, on tarkoitus lunastaa takaisin seurakunnalle. Hautausmaa-alueen täyttyminen on seurakunnalle tulevaisuuden haaste. Tästä kertoo myös se, että seurakunnassa haudattiin kertomusvuonna ennätykselliset 72 ihmistä (Pellon seurakuntalaisia 65). Seurakuntaan liittyi kertomusvuonna 7 ja kastettiin 18. Kirkosta eronneiden määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna oli ilahduttavan pieni, nimittäin 17. Vuoden lopulla seurakunnan jäsenmäärä oli 3273 (vähentymä 87).

Lähetysaktiivisuuden lisäksi Pellon seurakunta oli jälleen myös yhteisvastuukeräyksessä maan ”parhaita”. Vertailtaessa keräystulosta seurakunnan väkimäärään pellolaiset olivat kakkostilalla (19873,30 euroa, eli 5,91 euroa per seurakunnan jäsen). Samalla on kuitenkin kysyttävä kriittisesti, miltä seurakunnan oma taloudellinen tulevaisuus näyttää. Vaikka tilikauden tulos saatiin kertomusvuonna käännettyä pitkästä aikaa positiiviseksi (8709 euroa), olivat siihen johtaneet säätötoimet kovin ankarat.

Paikallisseurakunnan tulevaisuuden ja työntekijöiden jaksamisen kysymykset ovat nyt pitkälti yhteiskunnallisten ja kokonaiskirkollisten hankkeiden, mutta myös Raamatun lupausten varassa. Jeremian kirjassa Herra sanoo: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)