Jumala ei erottele, eikä arvioi (Joulutervehdys 2021)

 Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.

Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi,

Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. (Jes. 60:2)

Olemme valmistautumassa toiseen koronajouluun. Kaikki meistä taitavat toivoa, ettei näin olisi. Joululauluja on laulettu koronapassien turvin, muuten kokoontumisrajoitukset olisivat estäneet senkin. Osa on siis joutunut tyytymään muunlaisiin tilaisuuksiin ja onneksi jumalanpalveluksiin on kuitenkin päässyt passitta.

Jouluaaton antifoni (eli psalmin johdantolause) lupaa talven ja yön pimeyden keskelle aamun kajoa. Tänä vuonna rukoilemme, että pimeyden keskelle syttyvä kirkkaus olisi lupaus myös paremmasta tulevaisuudesta, ilman pandemiaa. Siihen liittyisi se, että voisimme jälleen kokoontua yhteen, isolla joukolla myös kirkkoon. Ja juhlia vaikkapa syntymäpäiviä vapaasti, ilman kokoontumisrajoituksia ja tartuntapelkoa.

Nyt on kuitenkin vielä toisin. Siksi kutsun sinua mukaan jouluaattona aattohartauteen Iitin kirkon edustalle, ulkotilaisuuteen. Tai vaihtoehtoisesti Vuolenkosken hautausmaalle. Ota mukaasi kasvomaski ja virsikirja/älykännykkä, josta voit katsoa yhdessä veisattavan virren sanat. Toki joissakin joulunajan tapahtumissa pääsee myös kirkkoon sisälle, kun niissä sovittu henkilömäärä ei ylity.

Hankalista olosuhteista huolimatta joulun sanoma on kuitenkin totta ja kiitollisuus täyttää mielen. Jeesus on tie Jumalan luo, eikä tälle tielle ole ihmisten asettamia esteitä. Kuten jouluaaton psalmissa luvataan:

Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.

Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.

Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. (Ps. 36:6-7)

Likainen kirkkoherranvaali

Sain kuulla keskiviikko-iltana, etten tullut valituksi Hyvinkään seurakunnan kirkkoherraksi. Se ei ollut minulle sinänsä yllätys, kun en päässyt vaaliprosessissa edes finaaliin. Sen sijaan se yllätti, että jo ensi metreillä Espoon hiippakunnan tuomiokapituli ohitti minut, vaikka olin hakijoista ns. kokenein, 18 kirkkoherravuodella.

Välilliset kirkkoherranvaalit ovat saaneet kovasti negatiivista huomiota maassamme laajemminkin (Helsingin sanomat, Kotimaa). Myös Hyvinkäällä vaalista jäi likainen olo. Tapahtui sama kuin Pakilan kirkkoherranvaalissa vuonna 2018, jolloin pätevämpää mieshakijaa syrjittiin (Kirkko ja kaupunki 22.06.2021). Päätös kumoutui hallinto-oikeudessa ja vaalitoimitus tulee nyt käynnistää uudelleen.

Hyvinkään tapauksessa Espoon hiippakunnan pappisasessori (Tapiolan seurakunnan kappalainen) arvioi minut hakijoiden joukossa häntäpäähän. Ymmärrän sen siitä näkökulmasta, että hän on yhtymäseurakunnan kappalainen eikä voi ymmärtää yksittäistalousseurakunnan kirkkoherranviran tarpeita. Ihmetyttää, että valinta voidaan tehdä näiden ”ei julkisten” asiakirjojen ohjaamana ja etteivät muutkaan kapitulin jäsenet asettaneet tätä lausuntoa kyseenalaiseksi. Ehkä kuvaavaa on se, ettei Espoon piispakaan ole tehnyt päivääkään normaaleja papin töitä.

Suurin vääryys Hyvinkään vaalissa tapahtui mielestäni kuitenkin paikallisesti. Kirkkovaltuusto päätti esittää kapitulille välillisen vaalin järjestämistä. Kirkkovaltuutetut halusivat siis itse käyttää valtaa ja valita kirkkoherran, seurakuntalaisten puolesta. Ilmeisesti huonoa omaatuntoa paikattiin seurakunnalle tarjotun teatraalisen vaalipaneelin avulla, kirkkovaltuuston haastattelussa, sekä soveltuvuuskokeessa. Meille ehdokkaille järjestettiin monenlaisia julkisuustempuilta tuntuvia tehtäviä, vaikka todellisestihan niillä ei ollut merkitystä valinnan suhteen. Suurimman vääryyden Hyvinkään kirkkovaltuutetut tekivätkin juuri siinä, että he veivät paikallisilta kristityiltä mahdollisuuden valita kirkkoherran itselleen.