perjantai 27. tammikuuta 2017

Saarna Iitin kirkossa 22.1. (lyhennelmä)

Erään rippikouluopetuksen mukaan Jumalan toimintaa voidaan verrata television linkkimastoon. Omakotitalon antenni osoittaa maston suuntaan ja ottaa vastaan kuvan ja äänen, jotka on lähetetty eetteriin televisiostudiosta. Näin kotona voidaan katsella, mitä siellä studiossa tai maailmalla tapahtuu.

Päivän evankeliumissa (ks. Joh. 4:39-42) ollaan tämän Pyhän Hengen toiminnan peruskaavan äärellä. Evankelista Johannes kertoo, miten paikalliset ihmiset olivat kuulleet Jeesuksen toiminnasta ja opetuksista samarialaiselta naiselta. Ja saivat näin uskoa Jeesukseen.

Kuten linkkimastovertauksessa, monet meistä tarvitsevat ensin toista ihmistä Pyhän Hengen vaikutuskanavaksi. Toinen kristitty toimii kuin linkkimastona, ja välittää meille sanoman Jeesuksesta, ja sen, mitä Jumala haluaa meille sanoa.

Jumala etsii yhteyttä meihin syntisiin ihmisiin. Hän vaikuttaa seurakunnassa, Raamatussa ja kaikkialla siellä, missä Jumalan sanaa pidetään esillä. Seurakunta voi toimia kuin linkkiasemana, jonka kautta saadaan yhteys Jumalaan. Näinhän monelle samarialaiselle kävi tässä päivän evankeliumissa. He kuulivat naisen ihmeellistä kertomusta ja uskoivat. Ja sitten vielä paremmin, kun kuulivat Jeesusta itseään.

Niin, hyvät kirkkovieraat täällä Iitissä. Tähän saarnaan valmistautuessa yritin kovasti miettiä, että minkälainen henkinen tai hengellinen välimatka on pellolaisen ja iittiläisen kristityn välillä. Ovatko ihmiset kovin erilaisia maamme etelä- ja pohjoispäässä? Puhutteleeko samat asiat iittiläisiä, kuin meitä pellolaisia. Ja miten minä osaisin saarnata Jumalan sanaa oikein ja puhuttelevasti, iittiläisen kristityn näkökulmasta.

Samalla tavallahan evankelistatkin varmaan miettivät näitä kysymyksiä. Ja Jeesus ja apostolit. Tässäkin meille kerrotaan Jeesuksen matkasta samarialaisten keskuuteen, ja siitä, miten hän siellä, uudessa tilanteessa, saarnasi myös tälle, jotenkin ala-arvoisempana pidetylle sekakansalle.

Uskonnonhistoriallisesti katsottuna tilanne oli uusi. Ennen Jeesustahan valittu kansa oli vain Israel, eikä Jumalan tarjoama liitto kuulunut muille. Nyt tapahtui kuitenkin ihmeellinen raja-aidan murtuminen, kun samarialainen nainen oli saanut kuulla Jeesuksen opetusta ja oli saanut tunnustaa hänet messiaaksi, siis uudeksi kuninkaaksi, Jumalan pojaksi.

Mutta se, mistä Jeesus ja samarialainen nainen lähtivät liikkeelle, oli hyvin arkinen kokemus. Sellainen, joka saattoi yhdistää kaikkia ihmisiä, niin samarialaisia kuin juutalaisiakin. Jeesus oli pyytänyt naiselta vettä Sykarin kaivolla. He olivat jatkaneet keskustelua, ja lopulta päässeet myös syvälle naisen elämäntilanteeseen: menneisiin vaiheisiin ja nykyisiin miessuhteisiin, elämän vaikeuksiin ja itsetunnon kysymyksiin. Asioihin, jotka varmasti yhdistävät myös meitä kristittyjä, tulimmepa sitten pohjoisesta, etelästä tai mistä vain. Jeesuksen apu meille kaikille on sama: hän haluaa kuulla ja auttaa meitä. Hän näkee sisimpäämme, ja tietää meidän elämämme kivut. Ja vain häneltä me voimme saada sellaisen ihmisarvon ja itsetunnon, joka kestää kaikissa elämämme vaiheissa.