Päivän
evankeliumissa (ks. Joh. 4:39-42) ollaan tämän Pyhän Hengen toiminnan
peruskaavan äärellä. Evankelista Johannes kertoo, miten paikalliset ihmiset
olivat kuulleet Jeesuksen toiminnasta ja opetuksista samarialaiselta naiselta. Ja
saivat näin uskoa Jeesukseen.
Kuten linkkimastovertauksessa, monet meistä tarvitsevat ensin toista ihmistä
Pyhän Hengen vaikutuskanavaksi. Toinen kristitty toimii kuin linkkimastona, ja
välittää meille sanoman Jeesuksesta, ja sen, mitä Jumala haluaa meille sanoa.
Jumala
etsii yhteyttä meihin syntisiin ihmisiin. Hän vaikuttaa seurakunnassa,
Raamatussa ja kaikkialla siellä, missä Jumalan sanaa pidetään esillä. Seurakunta
voi toimia kuin linkkiasemana, jonka kautta saadaan yhteys Jumalaan. Näinhän
monelle samarialaiselle kävi tässä päivän evankeliumissa. He kuulivat
naisen ihmeellistä kertomusta ja uskoivat. Ja sitten vielä
paremmin, kun kuulivat Jeesusta itseään.
Niin,
hyvät kirkkovieraat täällä Iitissä. Tähän saarnaan valmistautuessa yritin
kovasti miettiä, että minkälainen henkinen tai hengellinen välimatka on
pellolaisen ja iittiläisen kristityn välillä. Ovatko ihmiset kovin erilaisia
maamme etelä- ja pohjoispäässä? Puhutteleeko samat asiat iittiläisiä,
kuin meitä pellolaisia. Ja miten minä osaisin saarnata Jumalan sanaa oikein ja
puhuttelevasti, iittiläisen kristityn näkökulmasta.
Samalla
tavallahan evankelistatkin varmaan miettivät näitä kysymyksiä. Ja Jeesus ja
apostolit. Tässäkin meille kerrotaan Jeesuksen matkasta samarialaisten
keskuuteen, ja siitä, miten hän siellä, uudessa tilanteessa, saarnasi myös
tälle, jotenkin ala-arvoisempana pidetylle sekakansalle.
Uskonnonhistoriallisesti
katsottuna tilanne oli uusi. Ennen Jeesustahan valittu kansa oli vain Israel,
eikä Jumalan tarjoama liitto kuulunut muille. Nyt tapahtui kuitenkin
ihmeellinen raja-aidan murtuminen, kun samarialainen nainen oli saanut kuulla
Jeesuksen opetusta ja oli saanut tunnustaa hänet messiaaksi, siis uudeksi
kuninkaaksi, Jumalan pojaksi.
Mutta
se, mistä Jeesus ja samarialainen nainen lähtivät liikkeelle, oli hyvin arkinen
kokemus. Sellainen, joka saattoi yhdistää kaikkia ihmisiä, niin samarialaisia
kuin juutalaisiakin. Jeesus oli pyytänyt naiselta vettä Sykarin kaivolla. He
olivat jatkaneet keskustelua, ja lopulta päässeet myös syvälle naisen
elämäntilanteeseen: menneisiin vaiheisiin ja nykyisiin miessuhteisiin, elämän
vaikeuksiin ja itsetunnon kysymyksiin. Asioihin, jotka varmasti yhdistävät myös
meitä kristittyjä, tulimmepa sitten pohjoisesta, etelästä tai mistä vain.
Jeesuksen apu meille kaikille on sama: hän haluaa kuulla ja auttaa meitä. Hän
näkee sisimpäämme, ja tietää meidän elämämme kivut. Ja vain häneltä me voimme
saada sellaisen ihmisarvon ja itsetunnon, joka kestää kaikissa elämämme
vaiheissa.
