perjantai 6. tammikuuta 2017

Raili-kanttorin läksiäiset

Tänään loppiaisena vietimme pitkäaikaisen kanttorimme Railin läksiäisiä, kun hänet on valittu kanttoriksi Kemijärvelle. Messussa saimme vielä iloita Railin ammattitaidosta ja musiikin lahjasta, kun kaikkiaan kolme kuoroa oli mukana messun toteutuksessa. Lausuimme lopuksi kiitoksen Railin työpanoksesta; 35 vuoden ajan täällä Pellon seurakunnassa musiikkityötä on hoidettu hienolla tavalla!

Loppiainen valon juhlana oli oikeastaan aika hyvä päivä viettää tätäkin juhlaa. Erään työjakson päätöksen lisäksi oli kyse jouluajan loppumisesta. Surullisten tunteiden, ja maailman pimeydenkin keskellä, Kristus-valo loistaa ja antaa toivoa. Nytkin, tämänkin vuoden alkaessa, kun monenlaiset varjot ovat yrittäneet peittää iloa ja vuodenvaihteen juhlaa.

Loppiainen on ollut vanhastaan joulujuhla. Saamme kuulla itämaan tietäjien vierailusta Betlehemissä, mikä merkitsi uutta alkua: myös vieraille kansoille Jeesus oli tullut pelastajaksi, ei vain juutalaisille.  Näin loppiainen on siis eräänlainen lähetyspyhä. Kolmasosa maailman väestöstä ei nimittäin ole kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Ja kyllä kai kaikki ihmiset ovat oikeutettua tähän hyvään sanomaan. Sanomaan, jonka ytimessä sovitus ja pelastus. Näin evankeliumi koskettaa ihmistä hänen arkisessa elämässään, vaikeuksienkin keskellä, ristiriidoissa ja ahdistuksissa.

Loppiaisen sanoman perusteella meillekin on annettu valo. Jeesus on tullut maailman valoksi, ja kuten hän itse sanoo: joka häntä seuraa, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.

Jumalan ainoasyntyinen poika, syntyi lupausten mukaan juutalaiseen perheeseen, Daavidin sukuun. Messias, eli voideltu kuningas, ei kuitenkaan tullut tähän maailmaan kultalusikka suussa, vaan hän syntyi Betlehemin seimeen. Siitäkin ennustukset jo kertoivat: Betlehem ei suinkaan ollut vähäisin heimonsa valtiaista. Ja niin pienestä syrjäisestä kylästä, valtakunnan pienestä kolkasta tuli kuningas, jota muutkin kansat ja kuninkaat tulivat kumartamaan.

Tämä kaikki kääntää inhimilliset valta-asetelmat päälaelleen. Julma Herodes jää toiseksi. Hän ei ansaitse viisaiden kunnioitusta. Ja pieni, voimaton ihmislapsi nostetaan hallitsijan paikalle. Hänen kaltaista meidän tulee palvoa, huomioida ja rakastaa.

Tämä antaa suunnan myös kristilliselle rakkaudelle: Eli Jeesuksen me kohtaamme jokaisessa pienessä ihmislapsessa. Jokaisessa, joka on joutunut maailmanpolitiikan myllerrykseen, jonka perhetilanne ei välttämättä ole toisten silmissä hyväksyttävä. Jokaisessa, joka joutuu heti elämänsä alussa pakolaiseksi jne.

Ja tällöin kysytään, onko meillä tuoda tälle Jeesus-lapselle kalliita lahjoja, joita idän viisaatkin toivat? Kullan, suitsukkeen ja mirhan voidaan nähdä kuvaavan monia eri puolia Jeesuksen asemassa ja elämänkohtaloissa. Ne olivat lahjoja, joita annettiin kuninkaille ja joilla voideltiin myös ruumiita, kuoleman jälkeen. Merkittävää lienee kuitenkin noiden aineiden arvo; ne olivat kalliita lahjoja, parasta mitä saattoi tuoda.

Siinä lienee opastusta myös meidän kristilliseen vaellukseemme; että antaisimme omastamme sen mitä voimme. Parasta mitä meillä on, eli rakkautemme kokonaan. Sen rakkauden, jonka olemme saaneet itse osaksemme Jumalalta.