Rakkaat kristityt. Tänään on jouluaatto, on suuren juhlan aika. Käymme Vapahtajamme syntymäjuhlaan tässä yhteisessä aattohartaudessa. On mukavaa tulla yhteen, nähdä läheisiä ja muistaa joulutervehdyksin toisiamme.
Joulun sanoma kertookin meille rakkauden tulemisesta keskuuteemme. Jumala ainoa poika syntyi ihmiseksi, että me voisimme saada synnit anteeksi ja päästä taivaaseen. Häneen uskoen meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Usko antaa rohkeuden elää tätä elämää vapaasti ja iloisin sydämin.
Jouluyössä, joulun kertomuksessa on jotakin taianomaista, jotakin rauhoittavaa, jotakin, joka pysäyttää kaiken tohinan, kaiken joulutouhuamisenkin keskeltä. Siinä on jotakin lapsekasta, lapsenomaista, jotakin mikä puhuttelee kaiken ikäisiä. Varmasti siinä on myös jotakin sellaista, mistä meidän aikuistenkin tulisi ottaa opiksemme. Asettihan Kristus juuri lapsen uskon esikuvaksi. Ja tässä jouluevankeliumissa pieni ja voimaton lapsi nostetaan kuninkaan ja hallitsijan paikalle.
Kuluneena syksynä olemme soittaneet Suomen kirkoissa Aleppon kirkkoja. Olemme muistaneet tuon Jeesuksen syntymäseudun inhimillistä katastrofia, niitä lapsia, jotka ovat jääneet sodan jalkoihin. Ja nyt joulun alla olemme laulaneet joululauluja kehitysmaiden unohdettujen lasten hyväksi. Afrikassakin on paljon lapsia, jotka tarvitsevat rikkaampien ihmisten apua. Monenlaista tukea, että elämä lähtisi hyville raiteille.
Tämä kaikki kertoo meille ihmiskunnan syntisyydestä, siitä pahuudesta, johon me jokainen olemme syyllisiä. Joulun sanoa kutsuukin meitä parannukseen, ja uuteen elämään. Miten voisimme toimia, että kärsimys lientyisi? Osaammeko auttaa, ja antaa näin vallan voimattomille ihmisille. Ja myös voimattomalle kuninkaalle. Hänelle, joka ei ota valtaa itselleen tämän maailman sotakoneistojen avulla, eikä vaadi itselleen mitään? – Ei mitään muuta kuin sydämemme, meidät itsemme, ja meidän elämämme.
Jeesus tuli maailmaan, että hän voisi ottaa vastaan meidän syntimme, ja antaa meille vastalahjaksi syntien anteeksiantamuksen, elämän uudistuksen ja Pyhän Hengen voiman. Ja näin uskossa kaikki onkin suurta joululahjaa. Ilman omia ansioita saamme käydä Jumalan yhteyteen, elää hänen voimastaan ja jäädä kuin lapsen asemaan: Vastaanottajaksi ja saajaksi.
Joulun sanoma kertoo meille totuuden siitä, että Jumala on tullut kansansa avuksi. Jeesuksessa emme saaneet ainoastaan kuningasta keskellemme, vaan Jumala itse tuli luoksemme, pelastamaan maailman. Tänä aikana tuntuu, että ihmiset edelleen odottavat tuollaista pelastajaa ja auttajaa. Monen mielestä maamme on jakautunut kahtia, ihmisten mielipiteet ovat kuin äärilaidoista, ja on vaikea nähdä minkäänlaista hyvää yhteishenkeä suomalaistenkaan keskuudessa.
Jeesus voi kuitenkin korjata sen, mikä on mennyt rikki. Hän voi yhdistää sen, mikä on hajonnut. Siitähän enkelitkin lauloivat ja paimenet todistivat. Vapahtaja oli todella syntynyt ja kaikki oli niin kuin paimenillekin ilmoitettiin. Jeesuksen voima perustuukin hänen pienuuteensa, voimattomuuteen, eikä hän haasta riitaan tai sotiin. Niin kuin me ihmiset usein teemme. Ja niin kuin maallisilla hallitsijoilla usein käy.
Niin, toivon, että joulu saisi olla jokaisessa kodissa ja jokaisessa perheessä hyvää ja rauhallista aikaa. Että Jumalan rauha saisi hallita sydämiämme ja voisimme elää todeksi joulun ilosanoman. Sillä meille on todella syntynyt Vapahtaja, Hän on Kristus, hän on meidän Herramme. Ja luvannut aina olla kanssamme. Aamen.
