Toissapäivänä vietimme Pellossa rippikoululaisten kirkkopyhää. Tästä alkavat rippikoulujen tutustumiskäynnit ja opiskelut. Meillä Pellossa ikäluokka jaettiin kolmeen opetusryhmään. Jokaisella ryhmällä on kaksi viikonloppuleiriä (syksyllä ja talvella) sekä kesällä kahdeksan päivän leiri.
Tänä vuonna rippikouluihin ilmoittautui 58 nuorten, mikä on 116 % kirkkoon kuuluvasta ikäluokasta; mukana on siis myös mm. kirkkoon kuulumattomia. Rippikoulun kautta voi saada kasteopetusta ja liittyä kirkkoon. Maassamme noin 90 prosenttia nuorista käy rippikoulun. Näin se on olennainen osa suomalaista nuorisokulttuuria.
Nuorten jakaminen rippikouluryhmiin on aina pienoinen ongelma. Aikaisemmin Pellossa arvottiin ryhmät, nyt annettiin mahdollisuus toivoa. Silti jako osoittautui vaikeaksi: yhteen ja samaan ryhmään halusi noin 80 % ilmoittautuneista, kun taas yhteen ryhmään ei halunnut juuri kukaan.
Kuitenkin uskon, että oli ryhmä sitten mikä tahansa, opetuksen kautta päästään tärkeiden asioiden äärelle; miettimään elämän arvoja, aikuistumista, uskon perusteita jne. Näin rippikoulu ja konfirmaatio antaa kirkon jäsenelle "täydet oikeudet" (kummius, ehtoollinen, kirkollinen avioliitto sekä vaalikelpoisuus). Ja lisäksi rippikoulussa on yleensä aika hauskaa...
Rippikoulupyhää vietettiin Jumalan huolenpidon sunnuntaina. Päivän aihe sopi mielestäni hyvin nykypäivän rippikoululaisille ja heidän perheilleen. Aika monet suomalaisnuoret elävät rikkonaisissa kodeissa ja kokevat monenlaista turvattomuutta. Silloin voi olla hyvä tarttua vaikkapa tähän Psalmin lupaukseen: "Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen."
