Kanttorin virkaansiunaaminen

Seurakunnassamme vietettiin syykuun alussa uuden kanttorimme Lauri Palon virkaansiunaamista. Tuolloin oli kirkkovuodessa 16. sunnuntai helluntaista ja päivän aiheena oli Jumalan huolenpito. Päivän raamatuntekstit puhuivat Jumalan huolenpidosta, hieman yksityiskohtaisemmasta näkökulmasta, nimittäin siitä, turvaudummeko Jumalan huolenpidon sijasta maallisiin rikkauksiin. Tähän ajatukseen liityin myös päivän saarnassa ja kanttorin virkaansiunaamispuheessani: 

Jeesus opettaa Jumalan hyvyyttä ja rakkautta, kun hän sanoi ”älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle”. Ja maallisten, katoavien ”aarteiden” vastapainoksi nousee siis taivaalliset aarteet. Katoamattomia, ”taivaallisia aarteita” apostoli Paavalin mukaan ovat jo tässä elämässä mm. tieto ja viisaus.

 

Jumala siis on antanut ihmiselle järjen, omat tiedot ja taidot käytettäväksi yhteiskunnan ja seurakunnan parhaaksi. Ja tämän haluan sanoa nyt myös sinulle Lauri, kun nyt aloitat seurakuntamme kanttorin virassa. Myöskään sinun lahjojasi ei ole tarkoitettu piilotettavaksi, sillä sinä olet saanut sellaisia avuja, jotka kannattavat seurakuntaelämää. Ilman niitä monenlaiset muut elämänalat saavat alaa, ja seurakunnassakin vallalle pääsevät vääränlaiset näkökulmat. Siksi tarvitaan uskollisuutta, sitoutumista, iloa, ja Jumalan armoa ja rakkautta.

 

Iitin historia kertoo, että ”Viipurin hiippakunnan lukkarin tehtävät määriteltiin 1600-luvulla seuraavasti: Hänen tuli osata lukea ja kirjoittaa ruotsia sekä tyydyttävästi veisata virsiä. Hänen oli laastava kirkko ja pidettävä huolta sen kalustosta. Hänen velvollisuutena oli soittaa kelloja sunnuntaisin ja juhlapäivinä ennen kirkonmenojen alkua, avattava kirkon ovet, puettava pappi, laulettava, kannettava messun aikana ehtoollisesineet esiin puhtaina ja kirkkaina. Edelleen hänen oli koottava uhrilahjat ja seurattava kirkkoherraa pitäjänmatkoilla veronkeräystä avustaen. Lisäksi hänen oli opetettava lukemaan ja laulamaan, mistä hänelle kuitenkin tuli maksaa erityinen korvaus. Hänen oli myös vietävä piispalta ja tuomiokapitulilta tulleet kiertokirjeet vastauksineen kirkkoherran määräysten mukaan lähimmälle lukkarille edelleen toimitettaviksi…”

 

Niin, Lauri hyvä. Nykyajan lukkarin tehtävät eroavat melkoisesti niistä, mitä ne olivat vaikkapa edeltäjiesi Eerik Mikonpojan tai Henrik Simonpojan aikaan. Silloin kanttori oli jokapaikan höylä ja lähes papin rengin asemassa.

 

Toisaalta legendaariset, historian kanttorit saattavat saada mielissämme lähes pyhimyksien mittasuhteet, joita nykyiset viranhaltijat eivät voi koskaan täyttää. Siksi rohkaisen Lauri sinua: olet saanut nykymuotoisen kanttorinkoulutuksen, olet ammattitaitoinen asiantuntijan, ja toivon, että tässä tehtävässä teet työtä omana itsenäsi, tukeutuen kirkon uskoon ja luottaen Jumalan johdatukseen.