Tuskin on Suomi 100 laantunut, kun on ryhdytty pohtimaan sisällissodan
muistamista. Vuonna 2018 sitä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Kirkkohallitus ja valtioneuvoston
kanslia koordinoivat muistovuoden viettoa. Yleiskirjeessä seurakuntia
kehotetaan huomioimaan sisällissodan raskaat tapahtumat, viettämällä
muistojumalanpalvelus sunnuntaina 11.3.2018. Näin tapahtunee myös Iitin
seurakunnassa.
Koska paikkakunnalla on pitkät perinteet talvisodan
päättymisen muistamisessa, aina maaliskuun 13. päivänä, haastan nyt Iitin
kuntaa ja kansalaisjärjestöjä liittymään näihin valtioneuvoston ja
kirkkohallituksen ohjeistuksiin, sekä yhteiseen suunnitteluun. Voisimmeko toteuttaa
muistopäivän tänä vuonna 11.3. niin, että siinä korostuu sovinnon teema sekä
sisällissodan että talvisodan päättymisen näkökulmasta?
”Muistovuoden vietossa on hyvä etsiä sellaisia näkökulmia,
joiden kautta voidaan paitsi ymmärtää menneisyyttä myös rakentaa tulevaisuutta.
Vakiintuneitten merkkipäivien ja -tapahtumien ohella seurakunnissa voidaan
kokoontua muistamaan menneisyyden vaiheita myös uusin muodoin.”
Voisiko tästä olla esimerkkinä ensi maaliskuun muistojumalanpalvelus
ja siihen liittyvä mahdollinen muu ohjelma?
Kahden vuoden kuluttua voisimme puolestaan panostaa enemmän talvisodan
päättymisen muistamiseen, kun siitä tulee kuluneeksi 80 vuotta?
