Kokoonnuimme viime tiistaina työntekijöiden ja luottamushenkilöiden
kanssa järjestyksessä toiseen yhteiseen strategiatyöskentelyyn. Mukana olivat
naapurista suurten seurakuntayhtymien avainhenkilöt: Kouvolasta lääninrovasti
Keijo Gärdström ja Lahdesta veljeni, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja
Heikki Pelkonen. Mietimme illan aikana seurakuntayhtymän etuja ja haittoja. Sekä
sitä, miten voisimme keventää itsenäisenä seurakuntana turhaa hallinnointia.
Seurakuntayhtymän haitoiksi todettiin seuraavat asiat: Päätöksenteko
hajaantuu, suuri organisaation on jäykkä, tiedonkulku on haasteellisempaa, kaikkia
työtovereita ei tunneta ja resurssien jakamiseen täytyy etsiä oikeudenmukainen
malli. Hyötyjä taas ovat seuraavat: Yhtymässä yksittäinen seurakunta ei ole niin
haavoittuvainen, siellä on erityisosaamista (erityisvirkoja), yhtymä on taloudellisesti
vakaampi, kaikkea ei tarvitse tehdä joka seurakunnassa ja seurakunta voi
paremmin keskittyä perustehtäväänsä, kun tukitoimia hoidetaan yhteisesti.
Ajattelen, että alle 6000 jäsenen seurakunnassa, missä
työntekijöitä on 19, ei kannata hukata voimavaroja monimutkaisten prosessien
pyörittämiseen. Kuten eräs luottamushenkilö sen hyvin sanoi: sisällöt ovat rakenteita
tärkeämpiä. Meidän kaltaisessa seurakunnassa mahdollisuudet hallinnon
keventämiseen ovat nähdäkseni seuraavat: 1) Työtä säätelevien asiakirjoja
vähennetään ja päivitetään yksinkertaisemmiksi, 2) johtokunnat muutetaan
toiminnallisemmiksi tiimeiksi ja 3) väliesimiesportaan toimintaa selkeytetään.
Illan esitykset saivat aikaan sekä positiivisia että
negatiivia reaktioita. Keskustelussa mentiin välillä syvälle iittiläiseen
historiaan, ja yritettiin löytää sieltä eväitä tähän päivään. Esityksen kaksi
ulottuvuutta olin ajatellut ikään kuin toistensa vaihtoehdoiksi. Nykyisellä
toimintamallilla pärjäämme huonosti, jos sitten ollenkaan. Seurakunnan
toimintaan on löydyttävä luonnollisesti lisää resursseja, sillä toiminnan hallittu
alasajo ei voi olla seurakuntatyön tarkoitus.
Seurakunnalla on tärkeä tehtävä, josta on pidettävä huolta
ja jota on kehitettävä. Kun resurssit pienenevät jollakin aikavälillä seurakunnassamme
on valittava joko seurakuntayhtymään liittyminen tai sitten paikallisten
rakenteiden virtaviivaistaminen. Mieluummin kuin bankrotti ja kirkkohallituksen
toimeenpanemat pakkotoimet.
