Minulla
on etuoikeus tuoda tähän juhlaanne seurakunnan tervehdys ja haluan tarjota
tässä sitä parasta, mitä vain seurakunnalla on annettavana, nimittäin
kultajyviä ja aarrearkun antimia pyhästä Jumalan sanasta. Nämä seuraavat sanat
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumi katkelmassa, joka on annettu kirkkokäsikirjassa
itsenäisyyspäivälle.
"Te tiedätte, että hallitsijat ovat
kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa
olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se
olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne
ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.”
Kristityn tunnistaa siitä, että hänellä on palvelijan mieli. Hän haluaa toimia
toisten parhaaksi ja auttaa muita. Kun ajattelemme maamme menneitä vaiheita,
esiin nousee meitä edeltäneiden sukupolvien työ, mukaan lukien ne ihmiset,
jotka tekivät kalliin palveluksen maamme sotien vuosina. Ja kuitenkin: vain
kertomuksista olemme kuulleet, millaista oli, kun maamme itsenäistyi vuonna
1917, ja miten samalla kansakuntamme jakautui raskaalla tavalla kahtia. Miten
30-luvulla kärsittiin katovuosista ja puutteesta, ja lopulta ajauduttiin
maailmanpolitiikan pelinappulaksi ja toiseen maailmansotaan. Miten silloin
astuttiin sotapalvelukseen joskus vapaaehtoisesti, mutta myös pakosta, kun
kyseessä oli velvollisuus, joka oli hoidettava. Ja miten sotien jälkeen oli
kaikki aloitettava alusta, ja tuosta jälleenrakennusajasta joillakin teistäkin
on jo omia muistikuvia.
Oman
perheeni historiaan liittyy isäni perheen evakkomatka Karjalan kannakselta,
Räisälän pitäjästä, minne oma koti piti jättää kaksikin kertaa. Samaan aikaan
äitini nautti Torniossa saksalaisten sotilaiden antamista kompiaisista, karamelleista.
Ja miten pian noista aseveljistä tuli vihollisia, jotka polttivat tarkoin Tornionjokilaakson
rakennukset, mukaan lukien entisen kotiseurakuntani Pellon vanhan kirkkotuvan
ja Turtolan suuren ristikirkon. Näin kaikki oli aloitettava alusta, työtä
riitti, rahaa ei niinkään. Monenlaista olisi tarvittu, mutta kaikesta oli
pulaa. Ja siellä länsirajalla, kun jopattiin taravaa Ruotsista, tullimieskin
saattoi katsoa sivuun, kun todelliseen tarpeeseen haettiin ensiapua.
Kaikissa
näissä vaiheissa ja tilanteissa nuo lukemani Jeesuksen sanat elettiin todeksi... "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se
olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne
ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.”
Tätä
palvelun mieltä monet suomalaiset ovat toteuttaneet erilaisissa
elämänvaiheissa, ja maamme eri tilanteissa. Se on sitä tuntemattoman sotilaan
Koskelan mielenlaatua, jossa ei kerskuta ja komennella, mutta kuullaan herkällä
korvalla myös toisten tuntoja, ja pyritään täyttämään se velvollisuus, joka on
saatu. Siihenhän perustuu omalta osaltaan maamme hyvinvointi ja
jälleenrakennuksesta alkanut kehitys. Se hyvinvointi, josta me nuoremmat saamme
kiittää myös teitä vanhempia.
Niin,
hyvät juhlavieraat. Jotenkin ajattelen, että Jumalamme toimii salatulla
tavalla, ja synnyttää uutta juuri siellä, missä kärsitään. Kärsimyksen ja
alennuksen esimerkkinä on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen voittonsa perustuu
siihen, että hän alensi itsensä ja suostui kärsimykseen ja kuolemaan.
Luulen,
että itsekäs ylemmyydentunto on pysynyt kurissa meillä Suomessa vain historian
raskaiden vaiheiden vuoksi. Voisiko olla niin, että juuri vaikeiden vaiheiden
vuoksi maassamme on säilynyt pelko Jumalaakin kohtaan, ja kaipaus ja luottamus
hänen johdatukseensa. Hän antaa ristin elämään ja hän voi keventää sen mukanaan
tuomaa painoa. Tämän ymmärtäminen saa meidät laittamaan elämämme Jumalan
varaan.
Näillä
sanoilla tahdon toivottaa Iitin eläkeliiton paikallisyhdistykselle, kaikille
sen jäsenille ja ystäville, riemullista ja siunattua juhlavuotta. Kaikkivaltias
itse siunatkoon maatamme ja kansaamme!
