Vietimme tänään Iitin kirkossa kesäasukkaiden kirkkopyhää.
Väkeä oli tullut mukavasti paikalle, noin 70 henkilöä. Päivän evankeliumissa (Mark.
10:17-27) Jeesus sanoi rikkaalle miehelle, joka halusi periä ikuisen elämän,
kovat sanat: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on... ja seuraa sitten minua.
Anna rahat köyhille, niin sitten sinulla on aarre taivaassa.”
Ei kuulosta helpolta vaatimukselta. Ja kuitenkin tällaisesta
ehdottomuudesta Jeesus tunnetaan. Tällaista sanomaa me tämän ajan kristityt
tarvitsemme. Erityisesti jos olemme käyneet haaleiksi, niin kuin Ilmestyskirjan
Laodikean seurakunta: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä
kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma
etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.”
Luterilaisuuden yhdeksi suureksi haasteeksi on sanottu se,
että luterilainen usko ja kirkko myötäilee liikaa ympäröivää yhteiskuntaa ja
vallanpitäjiä. Tokihan Martti Lutherin opetukseen sisältyi
esivaltauskollisuuden korostaminen. Mutta onko se tehnyt meistä hajuttomia ja
mauttomia kristittyjä, jotka tyytyvät kaikkeen mitä eteen tulee, eivätkä
uskoalla enää kyseenalaistaa mitään?
Länsimaisen kristityn kiusaus on vain siinä, että haluamme
pitää kiinni siitä hyvästä, mitä meillä on, ja samalla unohdamme monet
kärsivät, ja elämän vaikeiden realiteettien kanssa kipuilevat lähimmäisemme.
Saavutetut edut eivät kuitenkaan taida olla kirjoitettuna työsopimukseen, vaan
ovat meidän omaa käsialaamme. Vakavia syntejämme taitavatkin tänä aikana olla
oma mukavuudenhalu, oma laiskuus, tekemättömyys ja välinpitämättömyys. Ei ehkä
niinkään pahat teot tai rikkomukset, vaan tyytyminen olemassa olevaan. Ja
suruttomuus, kuten vanhat kristityt sen usein ilmaisivat. Löytyykö meiltä
empatiaa ja surua, jos lähimmäisemme kärsii?
Tämän takia tuo Jeesuksen opetus kuulostaa raikkaalta,
radikaalilta ja oikeudenmukaiseltakin vaatimukselta. Emme voi levätä
tyytyväisyydessämme, jos toisella on asiat huonosti. Ei kristitty ainakaan voi
tehdä niin. Ja onhan meillä monia esikuvia tästä: Pyhä Fransiscus, äiti Teresa,
Martin Luther King, ja monia, monia muita.
Jumalan sana pitää sisällään sekä lain että evankeliumin.
Laki kertoo meille sen, mitä Jumala meiltä pyhyydessään vaatii ja haluaa. Ja
ennen muuta se herättää meidät näkemään oman syntisyytemme, ja ajaa ihmisen
hakemaan lohdutusta ja turvaa Kristukselta. Hänen apuaan me tarvitsemme, että
maailmassamme asiat löytäisivät oikeille paikoilleen. Ja että itsekin
pääsisimme osalliseksi pelastuksesta. Siitä kertoo meille ihana armon
evankeliumi, se mitä Jumala meille lahjoittaa rakkaudessaan.
Päivän evankeliumi ja aihe ”rakkauden laki” muistuttavat,
ettei kukaan ei taida kyetä täyttämään Jumalan pyhää lakia täydellisesti. Kaikki
ei ole meidän hallinnassamme. Kaikki ei onnistu pelkin ihmisvoimin, vaan
tarvitsemme elävää ja suurta Jumalaa. Armossaan hän on pelastanut meidät. Ja
kun olemme päässeet osalliseksi Jumalan rakkaudesta, meidän velvollisuutemme on
jakaa tätä rakkautta eteenpäin, ympärillemme.
Mutta rakkauden laki on toisenlaista, kuin tämän maailman
maalliset lait. Jeesus tiivisti Jumalan tahdon rakkauden kaksoiskäskyyn:
rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tämähän on niin
yksinkertainen käsky, että jokainen meistä sen ymmärtää. Eikä sitä tarvitse
tavata paksun lakikirjan sivuilta. Ja kultaisessa säännössä Jeesus opetti vielä
tulkitsemaan tätä, lain suurinta käskyä: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten
tekevän teille, tehkää te heille.
Ei siis tarvitse olla psykologian tai moraaliopetuksen
professori ollakseen oikea lähimmäinen toiselle ihmiselle. Eikä kiperissä
tilanteissa taritse välttämättä ruveta tulkitsemaan pykäliä, vaan useinkin rakkaus ja
rukous riittää. Niiden avulla Jumalan toimii keskuudessamme, kauttamme, ja rohkaisee
meitä uuteen elämään.
