Aloitan Iitin
seurakunnan uutena kirkkoherrana ensi maanantaina 5.6.2017. Kirjoitan tätä kirjoitusta vielä vanhassa
virkapaikassani Pellossa, sillä muutamme täältä Tornionjokivarresta - tai
Väylänvarresta, kuten täällä sanomme - sinne Kymijokivarteen kesäkuun ensi
päivinä, kun lapsemme ovat saaneet kouluvuotensa päätökseen. On
mielenkiintoista tulla uutena historialliseen Iitin seurakuntaan!
Maassamme vanhat tavat ovat muutoksessa. Joskus toivotaan,
että vanha aika palaisi takaisin, tai että mikään ei muuttuisi. Saatetaan sanoa,
että ennen kaikki oli paremmin. Iitin vanhassa seurakunnassa muutokset näkyvät
vuonna työntekijävaihdoksina. Itseni lisäksi seurakunnassa on aloittanut
myös toinen uusi pappi, kappalainen Ville Hiltunen. Ja seurakunnassa on ollut
myös nainen kirkkoherrana, kun seurakuntapastori Henna Huppunen on johtanut
kesän suunnittelua työyhteisön kanssa.
Uudistuksista ja monista yhteiskunnan ja kirkon päätöksistä
joku voisi todeta, kuten vanhat roomalaiset: oi aikoja, oi tapoja! En kuitenkaan
usko, että ennen kaikki on ollut yksinomaan paremmin. Ja kyllä muutoksilla ja
uudistuksilla saavutetaan myös paljon hyvää.
Kun viime helmikuussa valintani Iitin kirkkoherraksi
varmistui, eräs pellolainen yrittäjä ja lohimies tuli luokseni, pani käden
olalleni ja kysyi ihmetellen: ”Mitä sie sinne rapajoen varthen lähet?” En
tiedä oliko tämä pellolainen koskaan käynyt Iitissä tai Kymijoen varressa,
mutta eihän kauniista Iitistä ei voi antaa tällaista todistusta! Mutta totta on,
että siellä missä vesi ei vaihdu tai virtaa, vaan jää paikoilleen, alkaa siihen
muodostua lämpimällä säällä myös leväkasvustoa, ja se saattaa saastua.
Siksi me tarvitsemme elävää vettä. Siis sellaista vettä,
joka liikkuu, virtaa purossa, joessa, tai pulppuaa raikkaana lähteestä.
Tästähän myös Jeesus muistuttaa, verratessaan Jumalan toimintaa elävän veteen:
”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun,
hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat.” (Joh 7:37) Tämän Jumalan
työn vastaanottamiseen, Pyhän Hengen toiminnan piiriin, meitä kutsutaan kesän
ensimmäisenä sunnuntaina, Helluntaina. Ja tietenkin muidenkin tilaisuuksien
kautta, mm. juhannusjuhlassa, joka pidetään juhannusaattona Heinlahden
leirikeskuksessa.
Kesäaikaan leirikeskus onkin seurakuntatoiminnan keskiössä,
siellä kokoontuvat kaikenikäiset omille leireilleen ja toimintapäiviinsä. Ja
rippikoululaiset opiskelevat siellä kristinuskon perusasioita, ja kauniissa,
historiallisessa kirkossa juuri rippijuhlat ovat suurimpia tilaisuuksia
kesäaikaan. Unohtamatta tietenkään Iitin musiikkijuhlien konsertteja!
Mielenkiintoisen lisän tähän kesään tuo reformaation 500-vuotisjuhla, joka
huomioidaan rovasti Jari Nordmanin raamattuluennoilla, seurakunnan
kahvituvalla.
Meillä Lapissa jokiveneet ovat pitkiä ja kapeita. Tällainen
vene kulkee turvallisesti myös voimakkaassa koskessa, vaikkapa sauvomalla
ylävirtaan. Iitin seudulla näkyy toisenlaisia veneitä, leveämpiä soutuveneitä
ja isompia moottoriveneitä. Joka tapauksessa vene on ollut seuduillamme aina
tärkeä liikkumisväline, ja samassa veneessä on usein soudettu myös kirkkoon.
Myös kirkkoa verrataan usein veneeseen tai laivaan. Onkin
tärkeää, että olemme ”samassa veneessä”, että muutosten tuulien keskellä
pitäisimme yhtä, ja jaksaisimme purjehtia tai soutaa eteenpäin. Sillä
kristityille, Jeesuksen omille, kotisatama näyttäytyy pelastuksen paikkana,
jossa kaikki paha jää taakse.
Tässä uskossa toivotan kaikille siunattua ja riemullista kesäaikaa! Ja kutsun mukaan myös juhlaan 13.8., kun piispa Seppo Häkkinen asettaa minut Iitin kirkossa uuteen virkaani.
