Työni Pellon seurakunnassa alkaa olla tehty. Hain viime
syksynä Iitin kirkkoherranvirkaa ja 19.2. pidetyssä vaalissa sain enimmät
äänet. Tämä tarkoittaa, että perheemme muuttaa - jos kaikki sujuu suunnitelmien
mukaisesti – touko-kesäkuun taitteessa Iittiin. Edessä on paljon avoimia kysymyksiä: Saammeko oman talon
täällä Pellossa myytyä? Löydämmekö uuden kodin Iitistä? Miten Marin työkuviot
järjestyvät? Entä lasten koulut? Näiden asioiden puolesta toivomme myös
esirukousta.
Pellossa olemme viettäneet 17 hienoa vuotta. Toisaalta se on
ollut myös haasteellista aikaa. Tänään pidimme viimeisen yhteisen
työkokouksen. Tunnelma oli haikea. Virkistyspäivän iloksi meidät oli kutsuttu vierailulle
seurakunnan entiseen leirikeskukseen. Nyt sen omistaa yksityinen taho, ja
seurakunta saa nykyisin itse päättää, missä leirit pidetään. Maanantain
kirkkoneuvostossa käsiteltiin edellisen vuoden tilinpäätöstä, joka kertoo, että
seurakunnan talous on kohtuullisessa kunnossa.
Toivon, että em. asiat kuvastavat myös työrupeamaani täällä.
Rakenteita on laitettu kuntoon, niin että seurakunnassa voidaan katsoa
rohkeasti ja hyvällä mielin eteenpäin. Uskon, että ratkaisut ovat olleet
oikeita, ja haluaisin päästä samanlaiseen rakentavaan työskentelykulttuuriin
myös Iitissä. Paljon on epävarmuutta ja kysymyksiä ilmassa. Ne täytyy vain
jättää rukouksessa taivaallisen Isän hoitoon.
Mielelläni esittelisin omia saavutuksiani työurani varrelta,
mutta Jumalan valtakunnassa me ihmiset olemme aina saamapuolella, lahjojen
vastaanottajia. Niin myös minä/me olemme olleet täällä Pellon seurakunnassa.
Viimeiset todelliset työtehtävät Pellossa teen maaliskuun puolivälissä. Mutta
kutsun sinua mukaan kuuntelemaan lähtösaarnaani, jonka pidän Pellon kirkossa
huhtikuun 9. päivänä. Saamme osallistua Herran pyhälle ehtoolliselle. Ja kirkonmenojen
jälkeen juomme varmaankin myös kirkkokahvit seurakuntakodilla.
Olisi mukava, että voisimme jättää jäähyväisiä hyvällä
mielin, vaikka tiedän, että olen loukannut joitakin seurakuntalaisia. Ja jotkut
ovat loukanneet minua. Armo merkitsee sitä, että katsomme toista ihmistä
ymmärtävästi ja annamme anteeksi. Ja rikkomustenkin jälkeen pyrimme elämään sisarina ja veljinä, Jeesuksen sovitustyöhön turvautuen.
Toivon, että tämä armo riittää sinulle. Ja minullekin.
