Kirkkoherranvirastosta laitettiin juhlakutsut kaikille seurakuntamme 70-vuotiaille. Kirjeessä oli pahoja virheitä; ensinnäkin juhlakalujen syntymävuosi oli väärä ja juhlapäivämääräkin oli virheellinen. Kanslisti joutui töihin, soittamaan kaikki kutsutut läpi. Tämä merkitsikin ennätyksellistä väestöryntäystä juhlille, kun kaikki päättivätkin ilmoittautua mukaan, samalla kun kerran ”seurakunnasta” soitettiin. Ja olihan meillä mukavaa yhdessä, nyt viime maanantaina!
Tapaus oli jälleen hyvä muistutus siitä, miten Jumala voi toimia aivan eri tavalla, kuin me ihmiset ajattelemme. Tokihan virheitä pitäisi välttää ja niistä pitäisi oppia. Mutta joskus Jumala voi käyttää meitä aivan eri tavalla, kuin odotamme. Isäni kutsuu tätä Jumalan huumorintajuksi. Oletko sinä joskus kokenut jotakin vastaavaa?
Vajavaisuuksista ja virheistä huolimatta heprealaiskirje kehottaa meitä: ”Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.” (10:35-36)
Kun ihminen masentuu tai uupuu elämän vastoinkäymisissä, hän kokee, ettei kannata yrittää mitään. Virheet ja vastoinkäymiset ovat kasvaneet mielessä suuremmiksi kuin ne ovatkaan. Siihen ei tarvita kuin yksi epäonnistunut sanavalinta lähimmäiseltä, niin uupunut putoaa kuin montun pohjalle. Siksi voi olla hyvä pohtia sitä, miten puhumme toiselle, tai miten suhtaudumme toisiin ihmisiin.
Raamattu kehottaa meitä voimistamaan uupuneita käsiä, vahvistamaan horjuvia polvia. ”Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne.” (Jes. 35:4) Tällaista apua tarvitsevat erityisesti ne, jotka ovat epäonnistuneet elämässään, tai joissakin pyrkimyksissään.
Virheet ovat jotakin muuta, kuin tarkoituksellinen vilunki, epärehellisyys. Jumala voi siunata virheet, ja virheistä voi oppia. Sen sijaan tarkoituksellista epärehellisyyttä Jumala ei siunaa, vaan siitä hän asettaa vastuuseen, viimeistään viimeisellä tuomiolla. Tästähän muistuttaa myös ensi sunnuntain teema: ”Kuninkaasi tulee kunniassa”. Jos tuomio tai paljastuminen tapahtuu kuitenkin aikaisemmin, tai ihmisen omatunto kolkuttaa, asianosaisella on vielä toivoa. Silloin voi ottaa opiksi, niin kuin tahattomista virheistäkin. Ja voimme saada anteeksi.
Tapaus oli jälleen hyvä muistutus siitä, miten Jumala voi toimia aivan eri tavalla, kuin me ihmiset ajattelemme. Tokihan virheitä pitäisi välttää ja niistä pitäisi oppia. Mutta joskus Jumala voi käyttää meitä aivan eri tavalla, kuin odotamme. Isäni kutsuu tätä Jumalan huumorintajuksi. Oletko sinä joskus kokenut jotakin vastaavaa?
Vajavaisuuksista ja virheistä huolimatta heprealaiskirje kehottaa meitä: ”Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.” (10:35-36)
Kun ihminen masentuu tai uupuu elämän vastoinkäymisissä, hän kokee, ettei kannata yrittää mitään. Virheet ja vastoinkäymiset ovat kasvaneet mielessä suuremmiksi kuin ne ovatkaan. Siihen ei tarvita kuin yksi epäonnistunut sanavalinta lähimmäiseltä, niin uupunut putoaa kuin montun pohjalle. Siksi voi olla hyvä pohtia sitä, miten puhumme toiselle, tai miten suhtaudumme toisiin ihmisiin.
Raamattu kehottaa meitä voimistamaan uupuneita käsiä, vahvistamaan horjuvia polvia. ”Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne.” (Jes. 35:4) Tällaista apua tarvitsevat erityisesti ne, jotka ovat epäonnistuneet elämässään, tai joissakin pyrkimyksissään.
Virheet ovat jotakin muuta, kuin tarkoituksellinen vilunki, epärehellisyys. Jumala voi siunata virheet, ja virheistä voi oppia. Sen sijaan tarkoituksellista epärehellisyyttä Jumala ei siunaa, vaan siitä hän asettaa vastuuseen, viimeistään viimeisellä tuomiolla. Tästähän muistuttaa myös ensi sunnuntain teema: ”Kuninkaasi tulee kunniassa”. Jos tuomio tai paljastuminen tapahtuu kuitenkin aikaisemmin, tai ihmisen omatunto kolkuttaa, asianosaisella on vielä toivoa. Silloin voi ottaa opiksi, niin kuin tahattomista virheistäkin. Ja voimme saada anteeksi.
