torstai 12. toukokuuta 2016

Veteraanijuhlassa

Veteraanipäivänä sain olla veteraaniväen kanssa veteraanijuhlassa palvelukoti Kyllinkeitaalla. Paikkakuntamme 14 veteraanista paikalle oli päässyt kaksi. On totta, että ”kohta poissa on veljet”. Mutta siitä huolimatta juhla oli lämminhenkinen, myös osallistujiensa näköinen, kun saimme kuulla otteita veteraanin sotapäiväkirjasta.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo sanat, jotka meillä luetaan yleensä kirkoissa itsenäisyyspäivänä:

"Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.”

Kristityn tunnistaa siis siitä, että hänellä on palvelijan mieli. Hän ei painosta tai pakota toisia, vaan haluaa auttaa ja toimia toisten parhaaksi. Veteraanit tekivät kalliin palveluksen sotavuosina. Kertomuksista kuulee, millainen veteraanin tie oli. Palvelukseen astuttiin joskus vapaaehtoisesti, mutta myös pakosta. Se oli velvollisuus, joka oli hoidettava, riippumatta omista tuntemuksista.

Siinä ei ollut kyse yltiöisänmaallisuudesta. Sen sijaan monet teot kertovat korkeasta moraalista ja vapauden kaipuusta. Mahdottomaltakin tuntuneen haasteen edessä oli tehtävä se, mitä kyettiin. Periksi antamattomuus merkitsi menestystä, jonka vuoksi saimme jälleen viettää tätä Veteraanipäivää.

Täällä meidän seurakunnassamme Turtolan seurakunnan pitkäaikainen jumalanpalvelushuone menetettiin sotatoimissa lokakuun 16. päivänä 1944. Seuraavana päivänä poltettiin myös Pellon rukoushuone. Näin sodan haavat eivät iskeneet ainoastaan ruumiiseen ja maallisiin varantoihin, vaan myös hengelliseen perintöön.

Ajattelen kuitenkin, että Jumalamme toimii salatulla tavalla, ja synnyttää uutta juuri siellä, missä kärsitään. Kärsimyksen ja alennuksen esimerkkinä on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen voittonsa perustuu siihen, että hän alensi itsensä ja suostui kärsimykseen ja kuolemaan.

Luulen, että itsekäs ylemmyydentunto on pysynyt kurissa meillä Suomessa osin historian raskaiden vaiheiden vuoksi. Voisiko olla niin, että juuri sotien takia maassamme on säilynyt pelko Jumalaakin kohtaan, ja luottamus hänen johdatukseensa. Hän antaa ristin elämään ja hän voi keventää sen mukanaan tuomaa painoa. Tämän ymmärtäminen saa meidät laittamaan elämämme Jumalan varaan.

Toivotamme edelleen veteraaniväen tervetulleeksi myös Kaatuneitten muistopäivän messuun Turtolan kirkkoon 15.5. klo 11, sekä sen jälkeen kunnan tarjoamille kirkkokahveille.