Palveltuani Pellon seurakuntaa 15 joulun ajan, sain nyt mahdollisuuden
kunnolliseen joululomaan perheeni kanssa. Vietimme sen USA:ssa ystävien ja
sukulaisten luona. Ensin lensimme jouluksi itärannikolle, New Yorkiin ja
Bostoniin, ja sitten vuodenvaihteeksi länsirannikolle Kaliforniaan.
New Yorkin keskustassa sijaitsevassa paavin vihkimässä Pyhän
Patrickin katedraalissa oli joulua varten rakennettu aivan upea seimiasetelma.
Katolisen tavan mukaan siihen tuotiin Jeesus-lapsi vasta jouluna; kaikki muut hahmot
olivat jo valmiina, kun siellä kävimme. Toisen hienon seimiasetelman bongasin
ystäväni Timon työpaikan pihalta, Boston Collegelta, joka on Jesuiitta-veljien
perustama vanha, arvostettu yliopisto.
Luterilaiseen joulujumalanpalvelukseen osallistuimme
Bostonin lähistöllä Newtonissa. Aattoiltana pidetyssä tilaisuudessa oli myös
ehtoollinen, mutta koska jouluaatto on Yhdysvalloissa vielä työpäivä, ei
seurakuntaa ollut koolla kovinkaan runsaasti. Siihen tosin saattoi vaikuttaa
myös se, että samassa korttelissa oli myös kaksi muuta kristillistä kirkkoa.
Kaliforniassa emme osallistuneet seurakuntien toimintaan,
mutta silmiinpistävää siellä oli Meksikon ja katolilaisuuden vaikutus. Monet
ihmiset puhuivat espanjaa, ja kaupoissakin myytiin katolilaisia tarvikkeita,
mm. Guadalupen neitsyen kortteja. Meksikolaisen uskomuksen mukaan neitsyt Maria
ilmestyi Guadalupessa Meksikossa vuonna 1531 intiaanimiehelle ja puhutteli tätä
nahuatlin kielellä. Guadalupen neitsyen merkitys oli kristityille intiaaneille
suuri ja hänestä tuli Meksikon tärkein pyhimys. Hän yhdisti ihmisiä, mikä oli
varmaankin tärkeää.
Hauska yhteensattuma Tyynen valtameren rannalla oli yhden
jäätelökauppiaan tervehdys. Kun hän ymmärsi meidän olevan Suomesta, hän alkoi
hurrata suomalaisten pitkänmatkanjuoksijoiden nimeen. Hän muisti Paavo Nurmen
ja oli itse tavannut Lasse Virenin. Hän muisti Virenin nöyryyttä, jonka
pidättyvä käytös oli varmasti ollut erilaista kuin amerikkalaisten kanssakilpailijoiden
käytös.
Päällimmäisenä matkasta jäi mieleen kiitollisuus. Olimme
saaneet nähdä paljon erilaista ja kaunista maailmaa. Uskon näkökulmasta
kysymyksiä herätti amerikkalaisen yhteiskunnan kulutuskeskeisyys, yhteiskunnan
rakentuminen yksityisautoilun varaan, sekä silmiinpistävät luokkaerot. Koska
meillä ei näy kerjäläisiä, en oikein osannut suhtautua sikäläisiin
syrjäytettyihin. Ehkä meidänkin olisi hyvä opetella myös yksityistä
armollisuutta ja antamista, kun maailma muuttuu ympärillämme. Monesti amerikkalainen
unelma on vain unelma.
