Kiitos kesäseuroista!

Toissapäivänä vietimme seurakunnassamme kesäseuroja, tällä kertaa Lampsijärvellä.  Päivän aiheena oli ”uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Kun valmistauduin päivän saarnaani, silmiini osui rovasti Timo Kökön muistokirjoitus. Timo Kökkö oli toiminut aikoinaan myös Ylitornion kirkkoherrana ja kristillisen opiston rehtorina, ennen siirtymistään Tyrvään kirkkoherraksi. Kun kysyin seuroissa, kuinka moni tuntee tai muistaa rovasti Timo Kökön, lähes kaikki kädet nousivat.

Jotenkin Timo Kökön elämäntarina nousee esikuvaksi myös seurasunnuntain teemasta, Jumalan lahjojen uskollisesta hoitamisesta. Tyrväällä hänen tehtäväkseen tuli omalta osaltaan vanhan, arvokkaan Pyhän Olavin kirkon restaurointitöistä vastaaminen. Kirkkoa pidettiin kansallisaarteena, mutta sitten tapahtui kauheita: kirkko joutui tuhopolttajan kohteeksi ja sen puuosat paloivat maahan asti. Kirkko siis tuhoutui lähes totaalisesti.

Mutta sitten tapahtui myös ihmeitä: Tuhotun kirkon ympärille nousi kansanliike, ja se rakennettiin talkootyönä uuteen loistoonsa. Urakka oli vertaansa vailla, jotakin aivan omaa luokkaansa. Kyse oli yhteisöllisestä uskollisuudesta, joka kumpusi kunnioituksesta edeltäneiden sukupolvien työtä ja arvoja kohtaan. Ja muistan, että meiltä Pellostakin lähetettiin silloin seurakuntaan vanha, Karjalasta tuotu krusifiksi.

Näin Tyrväällä toimittiin uskollisesti, Jumalan lahjojen hoitamisessa. Kyse ei ollut vain inhimillisestä aikaansaannoksesta, vaan tämä uskollisuus on jotakin vielä hienompaa, vielä kestävämpää. Jotakin sellaista, joka lepää Jumalan uskollisuuden varassa. Se on siis osallisuutta Jumalan uskollisuudesta.

Meidän kristittyjen tehtävänä on hoitaa Jumalan lahjoja uskollisesti ja viisaasti. Mutta pohjimmiltaan siinä on kyse suostumisesta Jumalan työhön ja tehtäviin, hänen käytettäväkseen. Ja lopulta Jumala itse vastaa siitä, miten hän vie työnsä päätökseen.

Tänään haluan antaa kiitokset kaikille seuroissa mukana olleille, 80 seuravieraalle, jotka eivät lyöneet laimin seurakunnan kokoontumista. Ja erityiskiitokset menee seurojen talkoolaisille, Lampsijärven ja Ylipään diakoniakylätoimikunnille, seurapuhujille ja musiikista vastanneille. Sekä taivaalliselle Isällemme, joka antoi meille siunatun seurapäivän.