Tämän sunnuntain raamatuntekstit korostavat sanojemme merkitystä.
Puheet kertovat paljon ihmisestä. Myös sen, mitä meillä on sydämessämme: Onko
se puhdas vai synnin tahraama.
Useimmilla meistä taitaa olla halu elää ihmisiksi ja luottaa
Jumalaan. Samalla kuitenkin tunnistamme itsessämme asuvan muita voimia. Siitä
kertoo juuri väärät teot ja sananvalinnat. Samasta suusta lähtee sekä ”siunaus
että kirous”, eikä se käy, kirjoittaa apostoli. Tarvitaan ymmärrystä siitä,
millainen voima sanoillamme on.
Sananlaskujen kirjakin todistaa siitä: ”Oma suu on tyhmän
tuho…” Ja toisaalta: ”Syvä kuin meri on harkittu puhe...”
Syksy on hyvää aikaa vetäytyä mietiskelemään omaa elämää,
omia tekoja ja sanoja. Miten suhtaudun toisiin? Millaista kieltä käytän
puhuessani läheisilleni? Meille miehille luonteva paikka tähän voi olla
vaikkapa metsästysretki, nyt kun jahtikausi on jälleen alkamassa.
Lohikesä oli hyvä täällä tornionjokivarressa. Ja nyt
riistalaskennat lupaavat suhteellisen hyvää syksyä. Kiitollisuus täyttää
mielen. Samalla on kuitenkin pidettävä kohtuus mielessä, ja seurattava kantojen
tilaa. Tarvittaessa voi olla parempi vetäytyä makkaran paistoon ja miettiä
näitä edellä mainittuja asioita.
Jaakobin kirje jatkaa samasta teemasta: ”Jos panemme suitset
hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko
hevosta.” Joskus parisuhteessa tai työpaikalla, riidan tullen, on hyvä laittaa
sordiino päälle. Ohjata ikävää tilannetta siten, miten voi, ja jättää sanomatta
sellaiset sanat, joita myöhemmin katuu.
Näitä ja muita ihmisenä elämisen asioita pohdimme Pellossa
viikon päästä, miesten päivässä 14.9. klo 10 alkaen. Jumalan suitsista siellä
puhuu hevosmies Raimo Havela, Lohesta ja ihmisten kalastamisesta jokiseuran
puheenjohtaja Kalervo Aska ja Pitoa miehen syksyyn tarjoilee Pekka Ruokanen.
Se mitä meillä on sydämessämme, kuuluu puheistamme. Siksi on
tärkeää ajoittain vetäytyä omaan rauhaan, mutta tulla myös koolle rakentumaan
yhdessäolosta ja Jumalan sanasta.
