Syksy on hienoa aikaa. Saamme kiittää luonnon antimista, kun
on kerätty marjoja ja sieniä. Eilen alkai hirvenpyynti, ja jälleen
punanutut lähtivät liikkeelle veljellisissä porukoissaan. Viljelemisen ja
varjelemisen käskyn mukaisesti meitä kehotetaan toimimaan vastuullisesti näissä
syystoimissakin, kun korjaamme metsän viljaa. Ja tärkeintähän ei aina ole
suinkaan saalis, vaan liikkuminen luonnossa, virkistyminen siellä, ihanassa
vapaudessa.
Viime sunnuntain aiheena oli kristityn vapaus. Mitä se on?
Epistolassa apostoli Paavali muistuttaa, ettemme enää saisi alistua orjuuden
ikeeseen. Tällä hän viittasi vanhaan juutalaiseen lakiuskonnollisuuteen. Jeesus
toi Jumalan armon näkyväksi, eikä enää ollut tilaa itse tehdylle hurskaudelle.
Tärkeää on vain rakkautena vaikuttava usko. Ei muotomenot tai ihmisten
perinnäissäännöt.
Tästä samastahan puhui viime viikolla katolisen kirkon uusi
paavi. Hänenkin mukaansa kirkon tulee keskittyä armoon. Kirkon ei tule vain
jankata moraalinäkemyksistään, joihin media kyllä mielellään jumittuu, vaan
ennemmin tulee nähdä ihmisen elämäntilanne ja kohdata jokainen armollisesti,
evankeliumista käsin.
Ehkä itse kullakin meistä on myös tällaisia omia tapoja ja
päähänpinttymiä, joista emme tahdo päästä eroon. Vaikka ne eivät välttämättä
palvelisi mitään hyvää, saatamme olla niissä kiinni. Ajattelemme että asiat on
tehtävä niin kuin ne on aina tehty, eikä siinä ole tilaa uudelle. Tämä voi
näkyä seurakunnassa, perheessä, tai missä tahansa yhteisössä. Ja kuitenkin
kaikkea olisi hyvä tarkastella joskus alusta uudelleen, uudesta näkökulmasta.
Näinhän Jeesuskin uskalsi tehdä. Jeesus paransi vesipöhöä
sairastavan miehen sapattina, vaikka se oli juutalaisen käsityksen mukaan lepopäivänä
kiellettyä.
No, juutalaisella sapatti-perinteellä ei ole enää juuri minkäänlaista
sananvaltaa meidän suomalaisten elämässä. Yhteiskunnassamme negatiivinen asenne
pyhäpäiviä kohtaan on muodostunut jopa vapauden vastakohdaksi. Nyt meillä
pyhänäkin on saatava kuluttaa, nyt sunnuntaisin ja arkipyhienkin paikalla on
saatava tehdä työtä. Ja näin ihminen on sidottu kiinni tuotannon ja
talouskasvun rattaisiin.
No, onneksi voimme, ainakin useimmat meistä, vielä nauttia
sunnuntaista, ja vaikkapa kirkon jälkeenkin lähteä metsäretkelle, jos siltä
tuntuu. Ja näin virkistyä Jumalan sanasta, luonnon kauneudesta, yhdessäolosta
ja harrastuksista. Tätä merkitsee kristillinen vapaus. Eläminen Jumalan
luomisjärjestyksessä, jossa työ ja lepo vuorottelevat parhaaksemme.
