tiistai 17. joulukuuta 2013

Väinön ristiäisissä

Lapsi itkee ennen ristiäisten alkua. Maha kuulemma vaivaa. Kummisetä ottaa vauvan syliinsä ja työntää tuttipullon suuhun. Ja niin päivänsankari rauhoittuu syömään. Ympärillä on sisaruksia, sukulaisia ja ystäviä kun aloitamme. Rukoilen mielessäni, että Raamatun sana, katekismuksen opetus ja omat tulkintani saisivat puhutella läsnäolijoita…

”Lapsi on suuri lahja. Huomaan, että tässä kodissa on jo aloitettu joulun odotus. Joulunakin on tapana antaa lahjoja. Tässä kastehetkessä tämä lapsi saa suuren lahjan. Kolmiyhteinen Jumala solmii hänen kanssaan ikuisen liiton. Siksi on hienoa, että olette päättäneet tuoda lapsen kasteelle. Nykyäänhän yleistyy se surullinen ajatus, että lapsia ei saisi kastaa. Tai että hänelle ei saisi opettaa kristillisiä asioita. Ikään kuin lapsen tulisi saada olla neutraali kaikista uskonnollisista vaikutteista.

Tällainen ajatushan ei toimi muissakaan asioissa, vaikkapa puheen oppimisessa. Jos vaikka päätettäisiin, että lapselle ei puhuttaisi mitään, eikä näin opetettaisi mitään kieltä. Että saisi sitten aikuisena päättää, mitä kieltä haluaa puhua…


Kyllä me ymmärrämme, että ihminen tarvitsee opetusta. Myös siitä, mikä on oikein ja väärin, mikä on Jumalan tahto meitä kohtaan, ja miten hän rakastaa meitä pojassaan Jeesuksessa. Vanhempien, kummien ja seurakunnan tärkeänä tehtävänä on kertoa lapselle kasteopetuksen kautta elämän kalleimmasta asiasta.


Nykyään kuitenkin ajatellaan huolestuttavan paljon, että ihmisen itse pitäisi oppia ja tehdä ratkaisu jopa pelastuksen kysymyksessä. Se ei ole mahdollista. Nytkin muut ovat tehneet ratkaisun kasteesta. Ja lopulta pelastus on Jumalan teko. Kasteessa meille annetaan Jumalan armo ja syntien anteeksiantamus. Kukapa ei haluaisi tällaisia lahjoja!


Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta.

Viime päivinä me aikuiset olemme saaneet kuulla uutisista suuren etelä-afrikkalaisen miehen Nelson Mandelan kuolemasta. Hän on esimerkki anteeksiantamisesta ja paremman tulevaisuuden rakentamisesta. Tämä Nelson oli rotusorron vuoksi vangittuna 27 vuotta, mutta vapauduttuaan hän ei halunnut kostaa tai kantaa katkeruutta, vaan ryhtyi yhdessä vastustajiensa kanssa rakentamaan uutta, tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Ajattelen, että myös perheessä, arjen keskellä tarvitaan tämänkaltaista armollisuutta. Että raskaidenkin loukkauksien jälkeen voidaan katsoa eteenpäin. Ja miettiä mikä rakentaa parempaa tulevaisuutta.

Meillä jokaisella on suuri syntivelka Jumalalle omien pahojen tekojemme vuoksi. Mutta kaste muistuttaa, että kaikki on jo saatu anteeksi. Ja näin kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.”