Tänään kotimme täyttyi yhdeksänvuotiaan syntymäpäivävieraista. Kutsut oli toimitettu viikolla ja jollekin oli soitettu eilen illalla. Joka tapauksessa juhlista tuli onnistuneet. Oikeastaan heti kun vieraat saapuivat, synttärisankarilla tuntui olevan juhlallinen tunnelma…
Lapsilla juhlat ovat aidot ja välittömät. Juhlat muodostuvat yhdessäolosta, ehkä vaatimattomistakin puitteista ja kutsuun vastaamisesta. Tulen, kun minut on kutsuttu! Olen etuoikeutettu, kun olen saanut kutsun!
Miten on aikuisten maailmassa? Olemmeko me iloisia, kun saamme kutsun toisen kotiin, toisen juhlaan? Tai iloitsemmeko niistä kutsuista, jotka saamme lukea kotiseurakunnan kirkollisista ilmoituksista? Moni niistäkin on henkilökohtaisesti juuri ”minua varten”. Miksi en siis vastaisi tähän kutsuun?
Illan vietin syntymäpäiväsankarin taustajoukkona kotona. Aamulla kävin kirkossa. Siellä sain kuulla kaunista musiikkia ja vakavia asioita. Päivän raamatuntekstit käsittelivät elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Vanhan testamentin teksti vakuutti minut jälleen uskon tärkeydestä. ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan…” (Job 19:25-26)
Usko on kuin Jumalan kutsuun vastaamista. Silloin, kun Jumala kutsuu, ei kannata epäröidä. Kyläkutsun saadessamme me aikuiset saatamme puntaroida, miten siihen pitäisi suhtautua. Onko kutsujasta minulle kenties iloa tai hyötyä? Kannattaako minun ottaa kutsu vastaan?
Kun elämämme täällä ajassa päättyy, Jobin mukaan me saamme nähdä Jumalan. ”Saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” (Job 19:27)
Voi olla, että täällä ajassa Jumalan kutsuun vastaaminen ei hyödytä meitä lainkaan. Raamattukin todistaa, että täällä jumalattomat menestyvät monesti vanhurskaita paremmin ja Kristukseen uskovia vainotaan. Mutta mitä ihmisestä on jäljellä sitten, kun nahkamme on riekaleina ja lihamme on riistetty irti? Tämä kuva, jos mikä, saa näkemään kutsuun vastaamisen tärkeyden.
Jos juhliin ei pääse, on kohteliasta ilmoittaa siitä juhlien järjestäjälle. Näin vältetään turhat loukkaantumiset, ja kutsuja voi esittää vastakin, puolin ja toisin.
Taivaan ilojuhlan kutsu on voimassa kristityllä aina, kasteen perusteella. Vaikka aina seurakunnan tilaisuuteen ei pääsisi, lopulliseen juhlakutsuun vastaaminen on kuitenkin ehdottoman tärkeää. Uskomalla me osoitamme muillekin, ettei Jumala ole meille vieras, tai outo. Ja siten, kun aikamme täällä päättyy, olemme juhlan kynnyksellä.
