Vietimme sunnuntaina Pellossa sadonkorjuujuhlaa. Mukana juhlassa oli maataloustuottajia, ja kirkossa kiitimme maan hedelmistä ja siunasimme syksyn sadon. Luomakunnan sunnuntai antoi hyvän viitekehyksen sadonkorjuujuhlalle. Se on evankeliumikirjan uusi pyhä, joka tavallaan korvaa vanhan rukouspäiväkäytännön kolmannen rukouspäivän.
Ensi vuoden alussa käyttöön otettavassa, uudessa rukouspäiväkäytännössä rukouspäiviä on vain kaksi: Nämä ovat kristittyjen ykseyden rukouspäivä tammikuun 18. päivänä sekä rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä lokakuun 24. päivänä. Tähän asti vietettyjen toisen ja kolmannen rukouspäivän teemoja yhdistetään kirkon evankeliumikirjasta löytyviin Perheen sunnuntaihin ja Luomakunnan sunnuntaihin. Näitä ns. liikkuvia, uusia pyhäpäiviä voidaan viettää seurakunnan sopivaksi katsomana ajankohtana, keväällä, kesällä ja syksyllä.
Lappilaisten viljelijöiden sadonkorjuujuhlaa vietetään vuosittain eri paikkakunnilla. Lapin ProAgrian toiminnanjohtajan mukaan sen on tarkoitus tarjota hengähdys- tai virkistystauko nyt, kun puinnit on suurin piirtein tehty ja ennen kuin monet viljelijätkin suunnistavat hirvimetsälle. Ensi lauantaina alkavaan jahtiin tarvitaan myös Korkeimman suojelusta; onhan monen sadan hirven pyytäminen melko raskas ja omalla tavallaan myös vaarallinen urakka.
Sadonkorjuujuhlassa kuulimme Raamatun sanaa, joka sopii hyvin tähän syksyn ajankohtaan:
"Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen hyvään maahan, jossa on puroja ja lähteitä ja
jossa vedet kumpuavat maan uumenista laaksoissa ja vuorilla... Kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut."
