Meillä kotona opetellaan kelloa. Meillä eka- ja tokaluokkalaiset pojat ovat saaneet omat kellot, mutta kellon ymmärtäminen on vielä aika hukassa. Vaikka ajan seuraaminen tuntuu joskus aika ahdistavalta, kyllä ajan ja kellon ymmärtäminen helpottaa elämää ja antaa myös turvaa.
Erään kerran toinen pojistamme lähti omalla pyörällään kaverilleen kylään, Nivanpäähän asti. Paluuaika sovittiin, mutta poikaa ei kuulunutkaan takaisin. Tietenkin äiti pian soitti pojan perään kysyäkseen missä tämä viipyy. Matkalla olisi voinut sattua vaikka jokin onnettomuus ja siksi oli hyvä varmistua, että kaikki oli kunnossa. No nyt kaikki oli hyvin, mutta pojalla ei sattunut olemaan omaa kelloa mukana. Myöskään kyläpaikasta ei kuulemma löytynyt kelloa ja siksi vierailu venyi.
Itse kunkin meidän elämää säätelee kellonajat. Koulu alkaa tietyllä kellon lyömällä, eikä siitä ajasta saa myöhästyä. Jos myöhästyy, saattaa se ratkaisevan tärkeä opetus jäädä kuulematta, eikä voi menestyä esim. kokeissa.
Myös Raamattu puhuu ajanseuraamisen tärkeydestä. Aivan erityisen tärkeää on huomata ns. etsikkoaijat. Etsikkoaikaa voi kuvata juuri tuolla äskeisellä koulunaloitus-esimerkillä.
Jumala antaa meille ihmisille erilaisia aikoja elämässä. On surun ja ilon aikoja. On työntäyteisiä ajanjaksoja ja lomajaksoja. Kaikki nämä ajanjaksot on annettu meidän parhaaksi, ja siksi niitä kannattaa noudattaa. Myös sunnuntain lepo on meille tärkeää, vaikka usein korostetaankin vain työntekemisen tärkeyttä.
Etsikkoaika on sellainen aika, jolloin Jumala erityisesti puhuttelee ja kutsuu ihmisiä. Aina ihmiset vain eivät ole kuunnelleet Jumalan ääntä ja etsikonaika on mennyt ohi. Ja mikä siitä oli seurauksena? Raamatun kuvausten mukaan seurauksena oli kansan, valtakunnan tai seurakunnan tuhoutuminen ja hukkuminen omiin synteihin.
Samalla tavalla Jumala kutsuu itse kutakin meistä. Hän kutsuu meitä uskomaan ja luottamaan häneen. Hän haluaa, että me saisimme jättää kaikki syntimme hänelle, uskoa ne anteeksi ja rohkaistua uuteen, hänen mielensä mukaiseen, elämään.
Mietipä tykönäsi, oletko sinä vastannut Jumalan kutsuun? Vai tuntuuko siltä, että Jumala ei ole vielä kutsunut sinua henkilökohtaisesti?
Aivan varmasti Jumala kutsuu jokaista meistä. Ja meille onkin tärkeää, että ymmärtäisimme tämä etsikkoajan olevan käsillä. Silloin, kun Jumala kutsuu, ei auta epäröidä ja pohdiskella. Silloin on tartuttava Jumalan sanaan. Voi nimittäin olla, että kutsu menee ohi, eikä sitä kuulu toista kertaa.
Jumala kutsuu meitä juuri sanansa kautta. Hän saattaa kutsua seurakunnan eri tilaisuuksissa, rippikoulussa, Raamatun tekstissä jne. Sen takia ei ole aivan sama, osallistutko seurakunnan toimintaan vai et. Ei ole sama luetko tai kuunteletko Jumalan sanaa. Eikä ole ihan sama rukoiletko Jumalaa. Rukouksessa voit vastata Jumalan kutsuun. Voit kertoa hänelle kaiken sen, mikä sinua painaa, ja pyytää, että Jumala tulisi sinun elämäsi Herraksi. Jumala haluaa rohkaista sinua elämään kristittynä kaikissa elämäntilanteissa: koulussa, kotona, kaveripiirissä ja harrastuksissa.
Tämä ei onnistu muuten kuin Jumalan avulla, Jumalan rohkaisemana. Kannattaa siis kuunnella Jumalan kutsua ja ottaa vaari siitä etsikonajasta, jonka hän tarjoaa.
