Itsenäisyyspäivän evankeliumissa (Mt 20:25-28) Jeesus kutsuu opetuslapset luoksensa ja puhuu heille tärkeitä sanoja ennen kuin hänet otettiin kiinni ja naulittiin ristiin. Sanojen taustalla oli - voisiko sanoa - opetuslasten "poliittinen eturistiriita". Jeesuksen opetuslasten joukossa oli Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes. Näiden äiti oli tullut Jeesuksen luo kysymään, saisivatko juuri hänen poikansa istua Jeesuksen vierellä tulevassa valtakunnassa.
Kun muut opetuslapset kuulivat tästä Jeesuksen ja Sebedeuksen perheen "kabinettineuvottelusta", opetuslasten joukossa tuli kiistaa. "Neuvotteluryhmä" oli perustettu ilman oikeaa valtuutusta, ilman demokraattisia perusteita. Tosin Jeesuskin torpedoi tämän vallanjakoaloitteen: hän muistutti, että hänen valtansa ei ole tämän maailman vallankäyttöä. Siihen ei sisälly kunnia ja loisto, vaan kärsimys ja kuolema, viimeiseksi asettuminen ja palvelu.
Seurakunnan elämän ja toiminnan kannalta on keskeistä, että se kuulee apostolien opetusta, Jumalan sanan kehotuksia ja myös nuhtelua.
Itsenäisyyspäivänä Jeesus opettaa omilleen nöyryyttä ja uudenlaista vallanjakoa. Siihen ei sisälly kabinettineuvottelut, salaiset esivalmistelut, oman edun ajaminen tai vallanhalu. Maan mahtavat ja tämän maailman ruhtinaat pitävän toisia valtansa alla. Näin ei saa olla opetuslasten, kristittyjen keskuudessa.
Sen sijaan nöyrtyminen Jumalan edessä merkitsee syntien anteeksisaamista, itsekkyyden poisperkaantumista ja iankaikkisen elämän saavuttamista. Armon ymmärtäminen merkitsee uuden elämän alkamista, rakkauden ja totuuden näkemistä. Kristitystä ei tulekaan johtajaa ja Herraa, vaan toisten palvelija. Hän on saanut kokea ylimaallisen rakkauden ja haluaa tätä rakkautta olla jakamassa lähimmäisilleen iloisin ja vapain sydämin.
