Palasin tällä viikolla lomalta ja ennalta arvasinkin, että työpöydällä odotti aika paljon selvittämättömiä asioita: sähköposteja, henkilöstökysymyksiä, kiinteistöasioita ja epäselviä työvuoroja. Ensi sunnuntain raamatunkohtakin muistutti asioiden tärkeysjärjestyksistä: ”Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön. Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi.” (3. Moos. 19:13-14)
No
alkujärkytyksestä toivuttuani kaaokseen alkoi tulla järjestystä. Vapaalla
olevan työtehtäviä setvitään sitten, kun hän palaa töihin. Lomalla olevan tulee
saada olla lomalla. Hallinnollisia asioita ratkotaan sovitun aikataulun
mukaisesti. Kiireellisiin asioihin reagoidaan ensin.
Ensi
sunnuntaina kirkkovuodessa muistutetaan rakkauden tärkeydestä. Tähän liittyen
on opeteltava myös periksi antamista. Tämä ei varmaankaan kuulosta kovin
muodikkaalta, kun itsekkyys ja periksiantamattomuus ovat päivän iskusanoja.
Mutta omista eduista luopuminen voi joskus olla siunauksellisempaa, kuin oma
jääräpäisyys. Ja voi levittää paremmin Jumalan rakkautta ja ihmisten välistä
ystävyyttä ympäristöönsä.
Siksi apostoli Paavali muistuttaa Roomalaiskirjeessä: ”Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” (12:16-18)
