Ensi sunnuntaina, Mikkelinpäivänä, seurakunnassamme tapahtuu merkittäviä asioita. Iitin kirkolla kokoonnutaan eri-ikäisten voimin perhemessuun. Ja Perheniemen opistolla vietetään toveripäiviä ja opiston uusi rehtori siunataan tehtäväänsä.
Mikkelin päivä on myös muuten juhlapäivä. Se on enkelien
sunnuntai ja saa nimensä arkkienkeli Mikaelin mukaan. Me, joiden nimi pohjautuu
tähän hepreankieliseen nimeen, saatamme tietääkin tuon nimen tarkoittavan ”kuka
on Jumalan kaltainen”. Nimi voi toisaalta olla retorinen kysymys, eli voisiko
kukaan olla Jumalan kaltainen? Tai sitten se kuvaa arkkienkelin ylivoimaista
mahtia taivaallisten sotajoukkojen johtajana.
Danielin kirjassa (12:1) lopun ajoista sanotaan seuraavaa:
”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana.
Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun
kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu,
pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.”
Tutussa lasten laulussa luvataan ja kehotetaan seuraavasti:
”Enkelin siipien suojaan, luottamaan rakkauden tuojaan, häneltä toivon me
saamme, yhdessä riemumme jaamme.” Vaikka meidän arkiset kokemukset eivät ole
niin mahtipontisia tai sotilaallisia, kuin vaikkapa tapahtumat Raamatun
ilmestyskirjallisuudessa, Jumalan sanansaattajien ja suojelusenkelten suojiin
on hyvä jäädä. Kyllä me tätä samaa varjelusta, siunausta ja suojaa tarvitsemme
myös omassa elämässämme ja tehtävissämme.
Näiden sanansaattajien viestinä saa kuulla myös kalliin
evankeliumin viestin, jonka uskomalla voittaa sielulleen iankaikkisen autuuden.
