Vanhemman puhe Iitin lukion ylioppilasjuhlissa

Arvoisat ylioppilaat, hyvä rehtori, opettajat sekä muut juhlavieraat.

Yli vuosikymmenen kestänyt koulutaival on nyt takana ja on juhlan aika. Meillä vanhemmilla mieleen nousevat erinäiset sattumukset teidän lastemme elämästä ja kasvun vuosista. Mielellämme muistelemme kaikkea tapahtunutta ja peilaamme sitä nyt tähän päivään, kun saamme olla onnittelemassa teitä, uusia ylioppilaita.

 

Vanhemman ja lapsen suhde on ainutlaatuinen ja herkkä suhde. Siihen sisältyy monenlaisia tunteita, sekä onnistumisia ja epäonnistumisiakin.

 

Kaikki me olemme osaltamme kasvatuksemme tulosta, myös te tämän vuoden ylioppilaat. Samalla olette opetelleet omaa vastuuta opiskelussa ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisessa. Opettajienne johdolla olette kasvaneet tiedossa, vastuussa ja opiskelutaidoissa. Siinä myös opettajan ja oppilaan suhde on ollut tärkeällä sijalla, eikä sitä voi korvata mikään tekninen apuväline tai itseoppiminen. Siksi tänään on aika lausua lämpimät kiitokset myös kaikille Iitin lukion työntekijöille, kuten myös näiden nuorten aikaisemmille opettajille.

 

Tästä opettajan ja oppilaan suhteesta haluaisin nostaa esimerkin 2000 vuoden takaa. Tuolloin apostoli Paavalin oppilaana oli nuori Timoteus, jonka elämän ja työn haasteista kerrotaan Raamatussa, Timoteuskirjeissä. Paavalin ohjeet oppipojalleen sopivat hyvin myös tähän hetkeen, kun olemme onnittelemassa teitä tuoreita ylioppilaita ja antamassa teille evästystä tuleviin haasteisiin.

 

Tämä Timoteus oli syntynyt Vähän-Aasian Lystrassa ja hän oli kääntynyt kristityksi kuultuaan Paavalin julistusta. Hän oli Paavalille kaikkein läheisin työtoveri, kuin oma poika. Ja luultavasti Timoteus oli Paavalin rinnalla loppuun saakka, viimeiseen vangitsemiseen asti.

 

Timoteuksen asema tuolloin oli vähän kuin ylioppilaan asema nyt yhteiskunnassamme. Te ylioppilaat voitte aidosti olla iloisia saavutuksestanne, valkolakista ja hyvistä arvosanoista. Samalla muistamme ja kannustamme niitä, joilta lakki jäi nyt vielä samatta. Ylioppilaskin on vielä oppilas, ei täydellinen, saati jotenkin toisia parempi tai yhteiskunnan yläluokkaa. Siksi on tarpeen korostaa koko elämän läpi jatkuvaa oppimista, ja toisaalta meistä riippumattomia arvoja ja auktoriteetteja. Sekä tieteen sitoutumattomuutta: Lopullisen tiedon omiminen herättää aina vastareaktion. Ja tieteen tekeminen merkitsee aina vasta-argumenttien arvostavaa kuuntelua.

 

Näihin näkökulmiin apostoli Paavali neuvoi taitavasti nuorta työtoveriaan, oppilastaan. Hän kielsi Timoteusta harrastamasta turhia loruja ja sukuluetteloja: ei ihmisen syntyperä määrittele häntä tai hänen asemaansa lopullisesti. Sen sijaan tulee pyrkiä rakkauteen, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta sekä vilpittömästä uskosta.

 

Sitten hän kehottaa Timoteusta pitämään esirukouksia toisten puolesta, erityisesti vallanpitäjien puolesta, jotta yhteiskunnassa saataisiin viettää tyyntä ja rauhallista elämää. Sitten Paavali muistuttaa, että ruumiin harjoittaminen on myös tarpeen, siis liikunta, mutta ennen muuta hyvän oppilaan kannattaa keskittyä oikeaan oppiin ja uskoon. Timoteuksen tulisi kerätä rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakaa anteliaasti omastaan muille. Siis ei myöskään ylioppilaan pääoma ole ensi sijassa häntä itseään varten, vaan se on annettu yhteiseksi hyväksi. Jos oppiarvo tai tutkinto tuokin etua työmarkkinoilla ja omaan tienestiin, eikö tärkeämpää ole kuitenkin se, miten yksilöinä voitte olla rakentamassa yhteiskuntaamme nyt ja tulevaisuudessa?

 

Ylioppilas seisoo yhteiskunnassamme rajapyykillä. Olette nyt suorittaneet koulunne ja saavuttaneet täysi-ikäisyyden. Olette saaneet monia oikeuksia ja joudutte nyt miettimään tulevaisuutta ja elämänuraanne eteenpäin. Nuoruuden ja aikuisuuden välissä joudutte miettimään myös omaa identiteettiänne, eikä se välttämättä ole helppoa, kun asiaan liittyy myös vapauden ja vastuun kysymykset.

 

Paavali kirjoitti samasta asiasta Timoteukselle seuraavasti: ”Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” ”Karta nuoruuden kiihkoa ja pyri tasapuolisuuteen - ja rauhaan...” ”Pyri kaikin voimin osoittautumaan Jumalan silmissä luotettavaksi työntekijäksi, joka ei häpeä työtään ja joka opettaa totuuden sanaa oikein.”

 

Niin. Tänä aikana totuus ja oikean tiedon paikkaansa pitävyys on noussut entistä suurempaan arvoon. Valheuutiset, tietoverkkojen trollit sekä monenlaiset valtiollisetkin vaikuttamisyritykset pyrkivät hämärtämään sitä, mikä on totta ja oikeaa.

 

Ajattelen, että meillä Suomessa asiat ovat tässä tärkeässä kysymyksessä vielä kohtuullisen hyvin. Amerikkalainen mediayhtiö CNN korosti suomalaisen koulutuksen ja kasvatuksen merkitystä, kun kouluissamme opetetaan kriittistä ajattelua sekä medialukutaitoja. Perustana lasten ja nuorten medialukutaidolle on luonnollisesti hyvä peruskoulutus, jota pidetään kansainvälisissäkin vertailuissa korkeatasoisena.

 

Niin, hyvät ylioppilaat, opettajat sekä juhlavieraat. Tässä ajassa, jossa elämme, meidät ympäröi yhä suurempi tiedon määrä, opillinen sekamelska ja moninaiset vaikutteet. Joskus voi olla vaikea tietää, mikä on oikein, mitä asioista pitäisi ajatella ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Myös tähän kaikkeen apostoli Paavali antaa hyvän ohjeen kahden vuosituhannen takaa, kun hän kirjoitti rakkaalle oppilaalleen Timoteukselle: 

 

”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.”

 

Vanhemman ja lapsen suhde on erityinen suhde, kuten on myös oppilaan ja opettajan suhde. Siihen sisältyy itse asiassa tiedon, taidon ja opetuksen senkaltainen todistusvoima, jollaista teoreettisella tasolla on muuten vaikea saavuttaa. Siksi haluan kiittää tänään kaikkia ylioppilaittemme opettajia, ja muistuttaa teitä nuoria tämän työn ja opetuksen merkityksestä, kaikkien valheuutisten ja väärien opetusten vastavoimana. Kuten apostoli sen muotoili: ” Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.”

 

Onnea ja hyvän Jumalan siunausta teille rakkaille ylioppilaillemme!