Olemme viettäneet kristittyjen yhteistä rukousviikkoa. Rukouspäiväjulistuksessa tämä vuosi on nimetty Raamattuvuodeksi. ”Raamatun sana saavutti Suomen niemen ihmiset tuhat vuotta sitten... Suomen kirjakielen kehittyminen alkoi Mikael Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista lähes 470 vuotta sitten. Ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu julkaistiin 370 vuotta sitten.” Nykyinen Raamattumme täyttää nyt 20 vuotta ja Suomen Pipliaseuran 200 vuotta. Meillä on siis aihetta juhlia ja miettiä, mitä Raamattu meille merkitsee.
Siitä on yli 200 vuotta, kun Mary Jones, 16-vuotias walesilainen tyttö halusi saada ensimmäisen oman raamattunsa. Tuohon aikaan koulut olivat pappien pitämiä kiertokouluja, jossa Mary oli oppinut lukemaan, niiden harvojen joukossa, jotka tuolloin oppivat tämän taidon.
Tästä innostuneena hän halusi saada itselleen Raamatun, ja vaelsi 25 mailin matkan opettaja-pappi Thomas Charlesin luo, joka harrasti tuohon aikaan myös raamattujen myyntiä. Erään tarinaversion mukaan papilla ei kuitenkaan ollut sillä kerralla yhtään Raamattua, mutta kun hän kuuli, kuinka pitkä matkan tyttö oli kulkenut, hän antoi oman Raamattunsa tytölle.
Tämä kerrotaan olleen yksi sykäys sille walesilaiselle, englantilaiselle ja eurooppalaiselle raamattuliikkeelle, jonka hyviä hedelmiä me täällä Suomessakin olemme saaneet nauttia. Nuoren Maryn tapaus opettaa meille sen, mitä tarvitaan, että Jumalan sanoma ja evankeliumi voi levitä ja saa tilaa meidän elämässämme. Tarvitaan halu! Halu päästä Jumalan sanan ääreen ja ottaa vastaan sen siunaus. Tätä halua me toivomme ja rukoilemme myös tänne Pelloon.
