Viime sunnuntaina kysyin kirkossa seurakuntalaisilta, että auttaako Jeesus hädässä? Miten on? Auttaako?
Kirkossa aloitettiin yhteisvastuukeräys. Teemana on tänä vuonna Työ ja osallisuus. Keräyksellä tuetaan Suoman maahanmuuttajia ja Bangladeshin köyhiä. Siksi tämä kysymys on nyt ajankohtainen, kun kerääjät lähetvät liikkeelle: Auttaako Jeesus? Eli autammeko me? Toimimmeko me hänen käsinään ja jalkoinaan tämän maailman keskellä? Olemmeko ns. Kristuksena apua tarvitsevalle lähimmäiselle, kuten Luther sitä kuvasi?
Evankeliumit kertovat siitä, mitä kaikkea Jeesus teki silloin 2000 vuotta sitten. Usein hän auttoi ihmisiä, tuli lähelle heitä, jotka tarvitsivat apua. Myös opetuslapsia, kun he myrskyisellä järvellä joutuivat järvihätään. Kun opetuslapset väsyivät soutamiseen ja alkoivat pelätä, Jeesus tuli veden pinnalla kävellen ja sanoi: "Minä tässä olen, älkää pelätkö."
Jeesus auttaa hädässä. Näin me saamme lukea Raamatusta. Hädässä ystävä tunnetaan, on meille tuttu sanonta. Yhteisvastuutempauksessa viime vuonna saimme kuulla Pellon seurakuntatalolla tutun ystävän laulun. Siinä kysytään, että mistä ystävän tuntee. Vastauksena on, että ystävä seisoo vierellä vaikeuksienkin kohdatessa. Jos ihmisen elämä ajautui umpikujaan, hän saattaa kohdistaa kysymyksen lähellä olevalle: pysytkö sinä silti minun ystävänäni?
Kkun ihmisen elämässä tapahtuu jotakin ikävää, lähellä olevat varjelevat itseään. He vetäytyvät ongelmatapauksen läheisyydestä ja kaikenlaisesta vastuusta. Jeesus oli kuitenkin myös syntisten ystävä ja viihtyi niiden seurassa, joita muut eivät hyväksyneet. Tässä hän antoi esikuvan meille kristityille. Eli autammeko me toisia hädässä? Pysymmekö me vierellä silloinkin, kun muut kaikkoavat?
On todella hienoa silloin, kun hätääntyy, läheinen ihminen tulee luo ja sanoo: pysy rauhallisena, älä pelkää. Ja vaikka meillä ei tällaista ystävää enää olisikaan, Jeesus itse haluaa tulla meidän luoksemme ja sanoa nämä sanat: Älä pelkää, minä tässä olen.
