Papin työssä kohtaa usein inhimillistä kärsimystä. Vaikka
pienellä paikkakunnalla tapahtuu harvoin maata järisyttäviä katastrofeja,
olemme silti usein silmätysten kärsimyksen kanssa. Milloin joku menettää
läheisen ihmisen, tai joku sairastaa vakavaa sairautta. Joskus taas pelko oman
työpaikan ja tulevaisuuden suhteen tuntuu vaikealta. Tai muut sisäiset
ahdistukset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
Kärsimystä on monenlaista. Ja usein se on hiljaista. Siitä
ei pidetä kovaa ääntä, eikä siitä kirjoiteta muotilehtien sivuilla.
Sunnuntain evankeliumissa Jeesus lupaa: ”Tänään ja huomenna
minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä
saan työni päätökseen.” Miten tämän lupauksen saisi käytäntöön nykyajan
kristittyjen elämässä? Kovin monesti me haemme apua kyllä muualta, kuin
Jeesukselta. Pyrimme saamaan elämän omaan hallintaan ja ajattelemme selviävämme
siitä ainakin suurin piirtein kunnialla.
Kärsimys on kuitenkin asia, joka laittaa kaikki ihmiset
kaikkina aikoina pienelle paikalle. Se saa kyselemään elämän mielekkyyden, ja
ehkä tarkoituksenkin perään. Hyvinvoiva, elämäänsä tyytyväinen ihminen harvoin
tarvitsee papinkaan apua. Mutta elämän epäonnistumisissa ja kärsimyksissä
tarvitaan toisen lohdutusta ja tukea.
Jeesuksen kärsimys Golgatan ristillä on uskomme keskeinen
symboli. Uskonpuhdistajamme muistutti, että Kristuksen me kohtaamme
lähimmäisessä. Kohtaamme siis Kristuksen kun huomaamme myös lähimmäisen hädän!
Jokaisen uuden päivän kysymys voisikin olla, että kuka
tänään kärsii? Miten voisin olla löytämässä hätää kärsivän ihmisen, ja miten
voisin auttaa? Suinkaan aina emme voi ottaa toisen kärsimystä pois. Mutta voin
kuunnella, antaa tilaa tunteiden läpikäymiselle. Ja lohduttaa läsnäololla.
Edellä mainitut Jeesuksen sanat olivat myös profetia hänen
kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. On lohdullista ajatella, että nyt kuljemme
kohti ”kolmatta päivää”, ylösnousemuksen riemua.
