Muistan armeija-ajan hartauksista vain muutaman. Yksi niistä oli Keski-Suomen viestipataljoonan leirillä pidetty kenttäehtoollinen Keski-Suomen harjumaisemissa. Takana oli pari taisteluleiripäivää ja edessä vielä muutama. Leiritunnelma oli parempi, kuin vaikkapa sateisella sissileirillä, sillä sää oli kesäinen ja lämmin.
Legendaarinen sotilaspappi Aarne Moström kantoi varusmiesten avustamana paikalle puuarkun, joka piti sisällään ehtoollisvälineet. Arkun sisältö oli kuin aarre. Yhdessä muiden miesten kanssa saimme ottaa vastaan Herran pyhän ehtoollisen polvistuen metsäiselle kankaalle.
Jokainen meistä suomalaisista tietää, mistä ehtoollisessa on kyse. Olemme kuulleet siitä koulussa, rippikoulussa, armeijassa jne. Tiedämme, että ehtoollinen on Herran ateria, jossa Kristus antaa meille itsensä. Viinissä ja leivässä on läsnä hänen kallis verensä sekä ruumis, joka runneltiin ja uhrattiin meidän puolestamme.
Monella suomalaisella viime ehtoolliskäynnistä, erityisesti meillä miehillä, saattaa olla kulunut jo pitkä aika. Itselleni se on työsuhde-etu. Saan nauttia Herran aterian aina, kun olen sitä itse asettamassa. Jollakin toisella saattoi viime käynti liittyä ripille pääsyyn, armeijan sotaharjoitukseen tai johonkin muuhun erityistilanteeseen. Oli niin tai näin ehtoollisen merkitys on aina sama. Se ei ole riippuvainen ajasta tai paikasta, meidän sieluntilastamme, kirkossakäyntiaktiivisuudesta tai uskon määrästä.
Ehtoollisessa Kristus antaa itsensä meille. Jumala on siis toimijana ehtoollispöydässä. Hän kattaa meille armon aterian syntien sovitukseksi ja rohkaisuksi. Ehtoollisella me saamme käydä osallisiksi tästä lahjasta.
Asuttuani Pellossa nyt yhdeksän vuoden ajan olen joutunut näkemään hirvijahdin vaarallisuuden. Toki itse jahti on aika turvallista, varsinkin, kun hirvimiehet toimivat vastuuntuntoisesti ja sovitusti. Sen sijaan kahden hirvimiehen sydän on uupunut kesken, ja jahtitovereille ja perheille jokasyksyinen harrastus on kääntänyt synkät kasvonsa.
Keuruun sotilaspastori Moström muistutti siitä, miten taistelukentälle lähetettäviä kristittyjä, ainakin meillä Suomessa, on saatettu matkaan ehtoollisen siunaus mukanaan. Kyse ei ollut aseiden siunaamisesta tai pyhän sodan ajatuksesta. Ehtoollisella haluttiin jättää sotilaat, jokainen mies, Kaikkivaltiaan suojelukseen. Jos suojelus ei pitänyt sisällään maallista varjelusta, tartuttiin kuitenkin iankaikkiseen toivoon. Samastahan oli kyse Kristuksen pääsiäisateriassa, ennen kuin hänet naulittiin ristille.
Kutsun kaikki hirvimiehet (ja miksei myös naiset) Pellon kirkkoon Herran aterialle ennen jahtikauden alkua perjantaina 26.9. klo 18. Tilaisuus pitää sisällään ripin, muutaman virren sekä Herran pyhän ehtoollisen.
